Suomalainen epäilee kaikkea – myös mediaa

Näkökulma: Ollaan käsityksessä, että suomalaiset sanomalehdet, aikakauslehdet, tv ja radio tuottavat keksittyjä, valheellisia uutisia paljon tai jonkin verran.

Alma Median arkisto
Suomalainen epäilee kaikkea – myös mediaa

Sanomalehdet, televisio ja radio kertovat tutkimuksen mukaan yllättävän monen kansalaisen mielestä epäilyttäviä uutisia.

Marja Heinonen

Uskotko sinä, mitä lehdestä luet? Lähes puolet suomalaisista ei usko, sillä tuoreen tutkimuksen mukaan he ovat siinä käsityksessä, että suomalaiset sanomalehdet, aikakauslehdet, tv ja radio tuottavat keksittyjä, valheellisia uutisia paljon tai jonkin verran. Perussuomalaiset ovat meistä kaikkein epäileväisimpiä.

Tutkimuksen mukaan valheellisiin uutisiin törmää viikoittain lähes 30 prosenttia suomalaisista. Yli 40 prosenttia lukee joka viikko uutisia, jotka eivät ole täysin totuudenmukaisia. Perinteisiä medioita suurempia valheiden levittäjiä suomalaisten silmissä ovat poliittiset, aatteelliset tai ideologiset ryhmittymät, verkkojulkaisut, yksittäiset ihmiset ja vieraan vallan edustajat tai avustajat.

Pysäyttävät tulokset ilmenevät valeuutisia koskevasta tutkimuksesta, joka esiteltiin Mediapäivä 2017 -tapahtumassa Helsingissä. Valeuutiset ovat selvästi hyvin nopeasti juurtuneet osaksi ihmisten arkea ja tajuntaa. Tutkimusta varten haastateltiin lokakuussa tuhat 18 vuotta täyttänyttä suomalaista.

Pitäisikö olla huolissaan selvityksen tuloksista? Kyllä, mutta ei siitä, mikä päällepäin näyttää ilmeiseltä, vaan tonkia hieman syvemmältä.

Suomalaiset kokevat ja näkevät valemediaa kaikkialla, mutta tutkimuksessa ei pyydetty ihmisiä määrittelemään mitä se on. Kuten kauneus, valhekin on usein katsojan silmässä. Vahvasti omien näkemysten kanssa ristiriidassa olevat ajatukset nähdään helposti valheellisina. Erityisesti aiheet, joihin liittyy suuria tunteita, synnyttävät myös suurimmat valhetulkinnat. Maahanmuuttokysymyksen uutisointiin tyytymättömistä osa oli sitä mieltä, että ongelmia vähäteltiin, osan mielestä niitä suurenneltiin? Selvästi tyytymättömimpiä olivat perussuomalaisia kannattavat. Valheita nähdään sielläkin, missä kyse on ennemmin mielipide-eroista kuin suoranaisista valheista.

Enemmän pitäisi olla huolissaan, miten helposti ihmiset leimaavat kannastaan poikkeavat näkemykset niin mediassa kuin muualla valheiksi. Erilaisia mielipiteitä on ollut aina. Vuoropuhelua ja toisen kuuntelua on jouduttu tekemään vuosisatoja. Toisen näkemyksen valheeksi julistamalla ihminen lunastaa itselleen oikeuden olla kuulematta vaihtoehtoisia tapoja ajatella. Onko yhteiskunnastamme sosiaalisen median ja muun puskista huutamisen myötä häviämässä kyky aitoon, rakentavaan vuoropuhelun?

Vaikka valeuutisten määritelmä olisi väljä, ne eivät ole yhdentekevä asia suomalaisen demokratian kannalta. Jos suomalaisista 67 prosenttia uskoo, että valeuutiset vaikuttavat suomalaisten käsityksiin paljon, se heijastuu väkisinkin yhteiskuntaan.

Ehkä luku kertoo jotain myös suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Venäläinen mediatutkija Valery Gatov totesi Berliinissä pidetyssä media-alan konferenssissa, että erityisesti polarisoituneissa yhteiskunnissa valemedian vaikutusvalta on suuri. "Tekeekö yksi likainen vesipisara puhtaasta vedestä likaisen? Ei, mutta likaisesta vedestä se tekee likaisempaa", asiantuntija maalaili vertauskuvallisesti. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Koska demokratia vaatii toimiakseen totuudenmukaisesti ja monipuolisesti informoituja ihmisiä, valemediaan ei pidä suhtautua kevyesti.

Arvostettu ja suorasanainen amerikkalainen professori Jeff Jarvis muistutti samaisessa mediakonferenssissa siitä, että valemedia ei ole mikään on-off -tila. Se on aina olemassa. Kun informaatiota on vähän, uskotaan asiantuntijoita. Kun informaation volyymi on suuri, uskotaan vertaisryhmiä. Perinteisesti media on pitänyt huolta kansalaisten informoinnista ja vaikeidenkin asioiden esille ottamisesta. Jos valemedia muodossa tai toisessa on merkittävä osa informaatiovirtaa, miten se voi vastata valheiden vyörytykseen?

Nizzan ja Münchenin terrori-iskujen mobiiliraportoinnista tunnetuksi tullut saksalainen toimittaja ja bloggari Richard Gutjahr totesi puheenvuorossaan Berliinissä, että valeuutisten leimaaminen virheelliseksi ei riitä. Tilalle on annettava erilaista, valheesta poikkeavaa tietoa, jos halutaan jättää muistijälki. Pelkkä valeuutisen toteaminen valheeksi vahvistaa vain valhetta.

Takataskussani on journalisteille vielä yksi valttikortti valemedian vaimentamiseksi – empatia. Kyse on monien asiantuntijoiden esille nostamasta tavasta suhtautua yleisöihin: kuuntelemaan, heittäytymään rehelliseen vuoropuheluun ja aidosti asettumaan yleisöjen asemaansa.

Kirjoittaja on Ilona M Oy:n omistaja ja valtiotieteiden tohtori.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet