Kolumnit

Seuraavat sata – eikä välttämättä viimeiset sata

Seuraavat sata – eikä välttämättä viimeiset sata

Kolumni: Viimeinen valtiollinen vuosisata voi johtua siitä, että ihmiskunta ajautuu ilmastonmuutoksesta ja ylikansoittumisesta johtuviin kriiseihin, jotka murtavat perinteiset kansallisvaltiot, kirjoittaa Markus Nieminen.

Markus Nieminen

Vuonna 2001 Mauno Koivisto oli radiohaastattelussa Moskovassa kun toimittaja kysyi häneltä, mikä on Suomen idea. Presidentin vastaus oli lyhyt: “selviytyminen”.

Koiviston ajatus on helppo ymmärtää. Suomi-niminen maa syntyi aikana, jolloin uusien pikkuvaltioiden elinajanodote ei ollut järin korkea. Vanha maailma ympärillä hajosi maailmansodan paineessa.

Myös Suomi ajautui nopeasti sisällissotaan ja säilyi pitkään kahtia jakautuneena. Maa kuitenkin selvisi tästä, kuten myös 1930-luvun fasismin noususta, 1940-luvun sodista ja vaikeasta asemastaan kylmän sodan maailmassa.

Eikä Suomi ainoastaan selviytynyt, vaan rakensi itseään paremmaksi tulevaisuutta varten. Taloudellisesti Suomi vaurastui 1900-luvulla Euroopan toiseksi nopeinta vauhtia. Tänä päivänä maamme kuuluu monen kansainvälisen listauksen kärkisijoille.

Nyt Suomi on myös maailman vakain valtio, josta löytyy itsenäisin oikeuslaitos. Täällä luottamus muihin ihmisiin on Euroopan toiseksi korkeinta. Samalla Suomi on maailman toiseksi paras maa olla tyttö, ja naisten asema työelämässä on listattu neljänneksi korkeimmaksi.

Jos mennyttä vuosisataa voi kuvailla kansalliseksi menestystarinaksi, on tulevaisuus paljon epävarmempi. Vanha maailma on jälleen murtumassa, eikä valtioille löydy enää samanlaista roolia kuin aikaisemmin. Hiski Haukkala, Tampereen yliopiston apulaisprofessori ja tasavallan presidentin neuvonantaja, kirjoitti viisi vuotta sitten kirjassaan, kuinka ensi keskiviikkona – 6.12.2017 – alkaa todennäköisesti Suomi-nimisen valtion viimeinen vuosisata.

Viimeinen valtiollinen vuosisata voi johtua siitä, että ihmiskunta ajautuu ilmastonmuutoksesta ja ylikansoittumisesta johtuviin kriiseihin, jotka murtavat perinteiset kansallisvaltiot. Tai ehkä näiden haasteiden voittaminen vaatii uutta ei-valtioihin perustuvaa järjestelmää. Kuvaukset ovat nyt ehkä kaukaisen oloisia mutta eivät ollenkaan mahdottomia, ja tulevaisuudesta voi tietää vain sen, että se aina yllättää.

Moni itseään realistiksi kutsuva tapaa muistuttaa, ettei edes menestyksekkäin historia anna mitään takeita tulevasta. Itse olen eri mieltä. Viimeiset sata vuotta tässä maassa on olosuhteista riippumatta kyetty tekemään enemmän oikeita valintoja, minkä ansiosta meidän kykymme selvitä sekä menestyä on korkeampi kuin koskaan aikaisemmin.

Luottamus, toimiva yhteiskunta ja tasa-arvo – asiat joissa Suomi on maailman huippua – nostavat potentiaalia menestyä myös tulevaisuudessa.

Tämä on kannustava ajatus seuraavalle vuosisadalle mukaan otettavaksi.

Kirjoittaja on kauppatieteiden opiskelija.


Kommentit (2)

  • Nimetön

    Se selviääkö Suomi-niminen valtio on aika yhdentekevää verrattuna siihen, selviääkö Suomen maa ja Suomen kansa. Valtio voidaan aina korvata jollakin paremmalla organisaatiomallilla.

    Nykyiset selviytymisen uhat ovat globaaleja. Niinpä myös selviytymisen keinojen tulisi olla globaaleja. On tärkeää kehittää rauhaa ja hyvinvointia globaalisti, globaalisti arvoissa ja globaalisti käytännöissä. Toisen maailmansodan jälkeen olemme saaneet globaalit arvot ihmisoikeuksien nimissä ja kansainvälisen oikeuden nimissä, ja vielä jos saisimme kansainvälisesti hyväksytyt talouden säännöt, voisimme kenties hengähtää sen verran, ettei sodan uhka raastaisi ihmiskuntaa hajalle.

    Rauha ja hyvinvointi edellyttävät toisiaan. Ne ovat kaikkein tärkeimmät perustat, joille ihmisten ja ihmiskunnan selviytyminen voi rakentua. Mutta mikäpä rikkoo rauhaa ja hyvinvointia: ahneus, kohtuuttomuus, ja kaikki muutkin synneiksi luettavat.

    Suomea uhkaa kaikkein eniten se kansanosa, joka katsoo ettei kaikille tarvitse taata rauhaa ja hyvinvointia. Tampereen yliopiston professori Juho Saari on huomauttanut, että kolmannes tai neljännes kansastamme pitää hyvinvointivaltiota ”laiskistavana”, siis vastustaa tasa-arvoistavia pyrkimyksiä, mutta eriarvoisuuden lisääminen kasvattaa huonovointisuutta, sairautta ja konflikteja, tai kuten ruotsalainen professori Göran Therborn on kirjoittanut: Eriarvoisuus tappaa.

    Ne jotka vastustavat tasa-arvoistavia tulonsiirtoja maassamme ja jotka kannattavat yksilöllistä itsekkyyttä, kuvittelevat yleensä olevansa kaikkein isänmaallisimpia, Suomen asialla. He eivät voisi olla enempää väärässä.

  • No niin näyttää olevan ja vielä vihreä

    Kirjoittaja on kauppatieteiden opiskelija.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet