Mielipiteet

Seksuaalinen häirintä on vain jäävuoren huippu – kaikki huono kohtelu on saatava loppumaan

Näkökulma: Uskallammeko tuoda esille epäkohtia, vaikka meitä vähäteltäisiin ja arvosteltaisiin? Perässähiihtäminen on helppoa, edelläkävijyys on korvaamattoman arvokasta.

Alma Median arkisto
Seksuaalinen häirintä on vain jäävuoren huippu – kaikki huono kohtelu on saatava loppumaan

Uma Thurman kertoi viikko sitten mediassa, miten tuottaja Harvey Weinstein on ahdistellut myös häntä, kuten monia muitakin.

Marja Heinonen

Viikonloppuna näyttelijä Uma Thurman kertoi mediassa, miten tuottaja Harvey Weinstein on ahdistellut myös häntä. Suomen tiedotusvälineet olivat viime viikon täynnä Lauri Törhösen röyhkeitä tekoja, kun moni nainen on kertonut oman tarinansa. #MeToo -kampanja näyttää yhä voimaansa. Hienoa, mutta…

On hienoa, että syviä traumoja ahdistava iljettävä käytös nousee käsittelyyn niin Suomessa kuin ulkomailla. Valitettavasti toinen hieno puoli, joka oli vahvasti läsnä #MeToo -kampanjan alussa, on menettänyt tehoansa. Puhun rohkeudesta. #MeToo -kampanjaan vauhtia laittanut Alyssa Milano oli rohkea kehottaessaan naisia ottamaan kantaa isosti vaiettuun asiaan. Hän ei voinut tietää, mitä siitä lähti liikkeelle. Hän näki tärkeän asian ja otti huikean henkilökohtaisen riskin.

#MeToo -kampanjan vuoksi kaikki tietävät nyt, että seksuaalinen häirintä on tuomittavaa ja sitä ovat kokeneet myös toiset. Milano poksautti korkin pullosta. Nyt kuohuaa joka suuntaan. Hyvä, vaikka ylilyöntejäkin tulee.

Thurmanin selitys myöhäiselle ulostulolleen oli se, että hän on ollut tähän asti “liian vihainen”. Uskoako? Myös ohjaaja Quentin Tarantino on sanonut katuvansa sitä, että ei suhtautunut Thurmanilta ja useilta muilta naisilta kuulemiinsa tarinoihin tarpeeksi vakavasti. Miksi ei?

Entä case Lauri Törhönen ja rohkeus? Yleisradio teki #MeToo -kampanjan vellottua jo kuukausia sinänsä ansiokkaan jutun, johon se haastatteli Törhösen ahdistelemia naisia. Taas pullon korkki poksahti.

Mediassa alettiin uutisoida miten Taideteollisessa korkeakoulussa yleisesti siedettiin Törhösen, ei vain seksuaalista ahdistelua, vaan myös epäasiallista käytöstä ja työpaikkakiusaamista vuosikymmeniä. Selitykset ovat tuttuja: “Häneen suhtauduttiin kuin pikkupoikaan ja annettiin käyttäytyä vallattomasti”, “Törhönen johti pelolla. Siksi kukaan ei ehkä uskaltanut puuttua hänen tekemisiinsä.”

Seksuaalinen häirintä ja sen kohteeksi joutuneiden tuska, pelko ja häpeä ovat käsittämättömän yleistä, sen maailmanlaajuinen kampanja on osoittanut. On paljon muutakin pahaa ja ahdistavaa, joka tekee ihmisten elämästä helvetillistä. Sellaista, minkä kaikki tietävät, mutta kukaan ei nosta esille. Asiaton käytös ja kiusaaminen niin työpaikoilla kuin koulussa eivät ole hävinneet #MeToo -kampanjan myötä mihinkään.

Seksuaalinen häirintä on vain jäävuoren huippu. Huono ja satuttava kohtelu tarvitsevat loppuakseen loputtoman paljon rohkeita ihmisiä. #MeToo -kampanjan hyöty nousee aivan uudelle tasolle, jos saamme voimaa sen liikkeelle panneesta rohkeudesta.

Uskallammeko me nähdä asioita, jotka eivät ole vielä saaneet laajaa siunausta? Uskallammeko tuoda esille epäkohtia, vaikka meitä vähäteltäisiin ja arvosteltaisiin? Perässähiihtäminen on paljon helpompaa, edelläkävijyys on korvaamattoman arvokasta.

Mistä tiedät, että on aika puuttua? Aina kun tuntuu hämmentävältä, ahdistavalta tai epäoikeudenmukaiselta, jossain mättää. Eikä aina kannata uskoa sitä ensimmäistä selitystä.

En esimerkiksi pidä kovinkaan rohkeina niitä 11 000 ihmistä, jotka ovat #MeToo -kampanjan hengessä allekirjoittaneet adressin ranskalaistaiteilijan vuodelta 1938 olevan teoksen poistamisesta New Yorkin Metropolitan Museum of Artin kokoelmista, koska maalauksen tyttö on mahdollisesti museossa kävijöiden seksuaalisen tirkistelyn kohteena. Minulle paljon suurempaa rohkeutta edustaa jokainen työpaikalla tai koulussa kiusattu tai kiusaamista nähnyt, joka kieltäytyy sulkemasta silmänsä.

Olen kokenut seksuaalista ahdistelua, epäasiallista käytöstä ja kiusaamista elämässäni. Olen vaiennut niistä liian usein, ja häpeän sitä. En vain itseni, vaan kaikkien muiden vaikenemisen muurin taakse jääneiden takia.

Ranskalainen pyhimys ja mystikko Bernard Clairvauxlainen totesi jo 1000-luvulla: ” L'enfer est plein de bonnes volontes ou desirs” eli ”Helvetti on täynnä hyvää tahtoa ja hyviä toiveita”. Vuosisatojen varrella sanonta on kääntynyt nykymuotoonsa siitä, miten tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Kummassakin lauseessa ajatus on sama. Hyvät aikomukset eivät auta mitään – on tehtävä tekoja, mielellään rohkeita ja eturintamassa. Turpaan tulee aina välillä, mutta mitäs siitä.

Miksi kannattaa nähdä vaivaa, jotta kohtelisimme toisiamme ihmisinä? Se lisää hyvinvointia, luottamusta, onnistumisen kokemuksia ja hyväksynnän tunteita.

Kirjoittaja on tohtori ja yrittäjä.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet