Mielipiteet

Komentaja Jarmo Lindberg liputtaa puolustusyhteistyön puolesta: "Yhteistyön taustalla ovat aina kansalliset tarpeemme"

Näkökulma: Eri foorumeilla tapahtuvan puolustusyhteistyön tiivistämisen rinnalla on jatkettava kansallisen puolustuksemme kehittämistä, kirjoittaa Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg.

Komentaja Jarmo Lindberg liputtaa puolustusyhteistyön puolesta: "Yhteistyön taustalla ovat aina kansalliset tarpeemme"

Vaikka Suomi on mukana kansainvälisessä puolustusyhteistyössä, on Suomen silti kehitettävä omaa puolustustaan, kuvassa miinalaiva Uusimaa.

Jarmo Lindberg

Suomen kansainvälinen puolustusyhteistyö on kehittynyt tällä vuosikymmenellä niin kahden- kuin monenkeskisesti. Uusimmiksi yhteistyön muodoiksi ovat nousseet esiin järjestelyt, joissa yksittäisten eurooppalaisten valtioiden johdolla on muodostettu halukkaiden valtioiden ryhmiä kehittämään sotilaallisia suorituskykyjä, parantamaan ennakointikykyä tiedonvaihdolla tai muodostamaan sotilasoperaatioihin kykeneviä joukkoja. Suomi on liittynyt tai ilmaissut halun liittyä kolmeen tällaiseen yhteistyöryhmään.

Suomi allekirjoitti aiesopimuksen Saksan kanssa osallistumisesta sen johtamaan 20 maan muodostamaan kehysvaltio- eli FNC-ryhmän toimintaan kesäkuussa 2017. Tavoitteena on eurooppalaisten sotilaallisten suorituskykyjen kehittäminen ja laajojen joukkoryhmittymien muodostaminen pitkäjänteisesti. Suomi osallistuu ryhmässä määritettyjen suorituskykyalueiden, kuten huollon ja lääkinnän, kehittämistyöhön, mutta ei ole sitoutunut joukkojen käyttöön.

Kesällä 2017 Suomi liittyi Britannian johtamaan Joint Expeditionary Forces- eli JEF-joukkoon. JEFiin kuuluu nyt 9 valtiota, joihin lukeutuvat Pohjoismaat Islantia lukuun ottamatta sekä Baltian maat. JEFin tavoite on parantaa kykyä vastata kriiseihin valtioiden yhteistoimin. Tämä tarkoittaa pyrkimystä luoda valmius koota kulloisenkin tarpeen mukainen sotilasjoukko käytettäväksi erikseen määritetyissä operaatioissa. JEF rakentuu Britannian nopean toiminnan joukkojen perustalle. Suomi on ilmoittanut JEFiin sotilaallisen kriisinhallinnan joukkorekisterin joukot, jotka on ilmoitettu myös EU:n, Naton ja YK:n joukkorekistereihin. Kyky joukkojen muodostamiseen luodaan suunnittelutyöllä JEF-esikunnassa Britanniassa ja osallistujien yhteisharjoituksilla, joihin Suomikin osallistuu.

Suomi ilmaisi myös kiinnostuksena liittyä Ranskan interventio- eli EII-aloitteeseen Ranskan presidentti Macronin äskeisen Suomen vierailun yhteydessä. Suomi ei ole kuitenkaan vielä allekirjoittanut liittymisen vahvistavaa aiejulistusta. Ranskan ja kahdeksan muun eurooppalaisen maan muodostaman EII-aloitteen tavoitteena on kehittää osallistujamaiden kykyä ennakoida ja varautua mahdollisiin kriiseihin. Käytännössä kyse on muun muassa tietojen vaihdosta ja yhteisestä strategisesta suunnittelusta.

EII-aloite poikkeaa esimerkiksi JEF-joukoista siten, että siinä ei ole tarkoituksena perustaa uusia esikuntia tai joukkoja, vaan pyrkimyksenä on tukeutua osallistujamaiden kansallisiin suorituskykyihin. Tästä syystä esimerkiksi EII:n yhteinen suunnittelutyö tapahtuu osallistujamaiden yhteysupseerien voimin Ranskan pääesikunnassa. Huomionarvoista on, että EII ei ole osa EU:n tai Naton rakenteita, vaan se on ranskalaisjohtoinen monikansallinen yhteistyömekanismi.

Suomen osallistuminen Saksan suorituskykyjä kehittävään FNC-kehysvaltioryhmään, Britannian joukkojen harjoituksiin ja valmiuteen keskittyvään JEF-joukkoon tai ehkä Ranskan strategista ajattelua yhtenäistävään EII-yhteistoimintaan ei silti velvoita Suomea osallistumaan kriisinhallintaan tai muuhun kansainväliseen toimintaan. Suomalaisten sotilaiden osallistuminen operaatioihin päätetään aina kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Eri ryhmissä tehtävässä yhteistyössä ei ole kyse myöskään kilpailuasetelmasta, vaan jokaisella yhteistyömuodolla on tarkoituksensa ja paikkansa.

Pitää huomata myös, että FNC-, JEF- tai mahdolliseen EII-puolustusyhteistyöhön käytettävät panostukset ovat rajalliset Puolustusvoimien kansalliseen puolustukseen suunnattuihin resursseihin nähden. Puolustusyhteistyömme yhteistyöryhmissä koostuu toistaiseksi upseerien asettamisesta ryhmien muodostamiin esikuntiin ja työryhmiin sekä ja osallistumisesta yhteisiin harjoituksiin. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että puolustusyhteistyömme taustalla ovat aina kansalliset lähtökohtamme ja tarpeemme. Puolustusyhteistyön sotilaallisena tavoitteena on Puolustusvoimien yhteistoimintakyvyn kehittäminen valittujen kumppanien kanssa. Yhteistoimintakyky vahvistaa Suomen normaali- ja poikkeusolojen puolustuskykyä sekä edesauttaa sotilaallisen avun antamista ja saamista.

Vaikka puolustusyhteistyö on tärkeää, ei se silti korvaa Suomen kansallista puolustusta. Eri foorumeilla tapahtuvan puolustusyhteistyön tiivistämisen rinnalla on jatkettava kansallisen puolustuksemme kehittämistä.

Kirjoittaja on Puolustusvoimain komentaja ja kenraali.


Kommentit (3)

  • Thor

    Onpa vaikeata yya-mielisillä kun Suomi ankuroituu sinne minne se kuuluukin, eli länteen. Kiristyvässä kv-poliittisessa tilanteessa on ennen pitkää valittavana joko itä tai länsi.
    Kremlin hallinto perustuu imperialismille ja rikolliset metodit Kremlillä on käytössä sekä ulko- että kotimaan politiikassa. Eipä ole paljoa mieltä hakea seuraa rosvoista.

  • Martti Pelho

    Taannoin Aamulehdessä puolustusvoimiemme evp. strategian opettaja esitti, että Suomen valtion tulisi neuvotella ja sopia uusi sotilaallinen yhteistyösopimus Venäjän Federaation kanssa.
    Hyvä kysymys kenraali Jarmo Linbergin vastattavaksi, joka muuten on valtiomme ilmavoimien entinen MiG-lentäjä, kuuluu, kuka on se toivaltainen viranomainen Suomessa , joka on jossain salassa päättänyt, ettei Suomen valtion kansanarmeija valitse Venäjän armeijaa yhteiskumppanikseen tai kutsu naapurivaltion armeijan yksiköitä harjoittelemaan esimerkiksi Karjalan Lennostoon Rissalaan.

    Karjalan Lennostollahan oli ilmavoimien esikunta kanssa vuosikymmenet yhteistyösopimus Moskovan kupeessa olevan Kubinkan ilmavoimien yksikön kanssa Mm kaksimoottoriset MiG-29 -torjuntahäcittäjät esiintyivät läntisen maailman sadoille ilmailutoimiittajille ja asiantuntijoille juuri Rissalaan elokuussa 1986.

    Tasavallan presidentti Mauno Koivisto ja pääministeri Harri Holkeri tekivät lokakuussa 1989 sopimuksen 20 MiG-29 torjuntähävittäjän hankkimiseksi Suomen valtion ilmavoimille.

    Hankkeen torjumiseksi armeija laati eversti Ahosen johdolla lumeselvityksen, jonka mukaan ”kaksimoottorinen hävittäjä on liian kallis Suomen valtiolle”.

    Sitten Finnairin eläkkeellä oleva pääjohtaja möin Suomen valtiolle 300 miljoonan välityspalkkioin Finnairin hovihankkijan MDN valmistamat Hornet it, joka firma teki konkurssin heti Korhosen kaupan jälkeen.

    Martti Pelho
    Suuhygienisti
    Barcelona
    CATALONIA

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio