Politiikka tarvitsee myös asiantuntemusta – Britannian lähtö EU:sta on suistanut maan ongelmiin lupauksista huolimatta

Näkökulma: Toimittaja Heikki Ikosen mielestä taitavilla sutkauksilla voi poliitikko myydä kansalle ihania illuusiota, mutta muhkeinkaan kansansuosio ei tehoa koviin tosiasioihin kuten talouden lainalaisuuksiin.

ANDY RAIN
Politiikka tarvitsee myös asiantuntemusta – Britannian lähtö EU:sta on suistanut maan ongelmiin lupauksista huolimatta

Ulkoministeri Boris Johnson ja EU-erosta vastaava ministeri David Davis lähtivät Britannian hallituksesta vastalauseena pääministeri Theresa Mayn linjalle.

Heikki Ikonen

Britanniassa rytisee, kun kovaa brexitiä kannattavat Boris Johnson, David Davis ja Steve Baker häipyivät hallituksesta ovet paukkuen vastalauseena pääministeri Theresa Mayn EU-eron taloudellisia haittoja minimoivalle pehmeälle linjalle.

Kapinallisten mukaan se vesittää Britannian suvereniteetin, joka on saatava takaisin hinnasta piittaamatta. Kapinalla on konservatiivien joukossa niin paljon kannatusta, että se voi jopa johtaa pääministerin vaihtoon.

Brexitistit, joiden yhtenä keulakuvana Johnson riekkui, väittivät EU:sta eroamisen sujuvan kivuttomasti. Suuri ja mahtava Britannia voisi pyyhiä takalistonsa unionilla ja luoda itsenäisen talousimperiumin sormia napsauttamalla, vaikka EU oli sen ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani.

Asiantuntijat kaikilta laidoilta korostivat, että oltiinpa EU:sta mitä mieltä tahansa, tulee lähdöstä sotkuinen, pitkä ja kallis. He olivat oikeassa. Kaksi vuotta kansanäänestyksen jälkeen brexit hyörii alkutekijöissään, vaikka neuvottelujen takaraja on lokakuu. Konservatiivipuolue itsekin tappelee yhä tavoitteistaan, ja oppositio läähättää niskaan.

EU:n sisäistä vääntöä ei ole edes maistettu, mutta ei sekään varmasti tuskitta suju. Kukaan ei voi purkaa ja rakentaa uusiksi noin tärkeitä sidoksia kuin vuosien hieromisella. Intressit kiskovat moneen suuntaan, ja EU:ssa päätökset on hyväksyttävä yksimielisesti jokaisessa jäsenmaassa. Sitä odotellessa kaikki häilyy epävarmuudessa.

Tästä varoitettiin, mutta populismin huuma polki asiantuntemuksen maan rakoon. Boris Johnson puhisi torikauppiaan vimmalla Britannian saaneen tarpeekseen eksperteistä. Äänestyksen jälkeen hän oli revetä riemusta. Samassa hengessä porskuttavat muutkin populistit: kyllä kansa tietää ilman kaiken maailman dosentteja!

Perustaltaan politiikka ei toki ole asiantuntemuslaji. Demokratiassa sitä ohjaavat jokaisen kansalaisen yhtäläisen oikeutetut arvot, tunteet ja tavoitteet. Politiikalla voi tehdä kaikenlaista, mutta sillä on myös rajansa. Todellisuutta raamittavat lukemattomat reunaehdot, joita politikointi ei muuta innostuksen määrästä tai suunnasta riippumatta.

Noiden reunaehtojen tunteminen ja valaiseminen on asiantuntijoiden työtä. Hekin tietysti erehtyvät ja ovat erimielisiä, mutta terve poliittinen järjestelmä kuuntelee asiantuntijoita – etenkin jos heidän näkemyksensä ovat huomattavan yhdensuuntaisia, kuten brexitissä.

Paksunahkainen populisti tyrmää asiantuntijat eliitin jäseninä. Eliitti pyörittää salaliittoa yhteiskunnan pystyssä pitävän kunnon kansan päänmenoksi. Se ei kaipaa professoreita tilastoineen ja teorioineen, vaan karismaattisia ja oikeamielisiä johtajia. He kirjoittavat historian paremmille raiteille sydänverellään.

Mutta ei maailmasta pois purjehdita, runoili Paavo Haavikko. Taitavilla sutkauksilla voi myydä ihania illuusiota, mutta muhkeinkaan kansansuosio ei tehoa esimerkiksi talouden lainalaisuuksiin. Epävarmuus on rapauttanut Britannian talouskasvun jo lähes nollaan. Ero euroalueeseen on huomattava brittien tappioksi, kun vuosikymmenen alussa suhde oli toisinpäin. Pelastukseksi luvattuja uusia kauppasopimuksia ei kuulu, koska ne vaativat selvyyden EU:n ja Britannian suhteesta. Näistä asiantuntijat puhuivat etukäteen, mutta ne teilattiin salaliittolaisten pelotteluksi.

Toki revohkan hinta saattaa olla brexitistien mielestä säällinen, jos heidän muut tavoitteensa toteutuvat. Brexit ei koske vain taloutta. Mutta eron ei pitänyt maksaa, vaan tuoda säästöjä ja kasvua yhtä ripeästi kuin aukesivat brexitistien kuohujuomapullot.

Seuraava populismin laboratorio on Donald Trumpin talouspolitiikka. Asiantuntijat varoittavat kauppasotien käyvän kalliiksi. Siperia on opettanut Suomessakin perinteiset puolueet karttamaan protektionismia sitä aikoinaan hellinyttä vasemmistoa myöten.

Tämä oli vuosikymmeniä myös Trumpin puolueen republikaanien ja sen talouseksperttien linja. Silti hän lähti torvet soiden tullien maailmansotaan. Kaikkien karismaattisten populistien tapaan Trump liitää narsisminsa voimalla taloustieteen ja poliittisen historian vuosisataisten opetusten yläpuolella: minulla ei ole rajoja. Kannattajat hurraavat, koska miljardöörijulkkis on myynyt heille itsensä omahyväisen eliitin nujertavana kansan miehenä. Seuraavat pari vuotta kertovat, kumpaa kannatti kuunnella.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio