Liikkumisrajoituksilla on pitkäaikainen vaikutus arjen rutiineihin - Mielipiteet - Aamulehti

Liikkumisrajoituksilla on pitkäaikainen vaikutus arjen rutiineihin

Päättäjien tehtävä on toisaalta tukea rutiineihin palaamista rajoitusten poistamisen jälkeen ja toisaalta tukea hyvien, uusien rutiinien jatkamista, kirjoittavat tutkijat.

2.4. 12:13

Rutiinien merkitys korostuu epävarmoissa olosuhteissa, sillä ne tuovat turvaa ja auttavat arjen hallinnassa. Liikkumisrajoitukset mullistavat väistämättä arkirutiinit monessa perheessä siitäkin huolimatta, että korona-arkeen on jo totuttu.

Jos kansalaisten arjen rutiineja halutaan muuttaa, on otettava huomioon niiden merkitys eri ihmisille ja rutiinien välinen sosiaalinen riippuvuus.

Rutiinin merkitys ei aina ole ilmeinen: Ihminen joka on tottunut käymään ryhmäliikunnassa, saattaa käydä siellä ensisijaisesti sosiaalisten kontaktien, eikä liikunnan takia. Näin ollen ryhmäliikunnan korvaaminen internetin välityksellä tehdyllä olohuonetreenillä ei kohtaa tämän ihmisen tarvetta.

Se, miten olemassa oleva rutiini riippuu muiden ihmisten rutiineista, vaikuttaa muutokseen. Jos liikkumisrajoitukset vaikuttavat rutiiniin, joka ei riipu muista, on sopeutuminen yleensä helpompaa. Oman päivittäisen kävelylenkin voi suunnata Tammerkosken rannoilta kauemmas ulkoilumetsiin tai sen voi tehdä eri ajankohtana kuin aiemmin.

Jos taas liikkumisrajoitus vaikuttaa sellaiseen rutiiniin, joka suoritetaan tiiviissä yhteydessä muiden kanssa tai joka vaatii muita toteutuakseen, rutiinin on liikkumisrajoitusten iskiessä mullistuttava tai se päättyy kokonaan. Joukkuepelit voivat korvautua yksin tehtävillä harjoitteilla, mutta säilyykö ihmisen motivaatio, jos alkuperäinen rutiini näin ratkaisevasti muuttuu?

Ihmisillä on taipumus palata vanhoihin rutiineihin, kun tilanne alkaa taas normalisoitua. Näin käy etenkin tilanteessa, jossa niistä ei ole luovuttu oma-aloitteisesti ja niitä on poikkeuksellisissa olosuhteissa nostalgisesti kaivattu. Yhteiskunnan päättäjien tehtävänä on helpottaa paluuta korona-aikaa edeltäviin rutiineihin.

Liikkumisrajoitukset voivat johtaa myös pysyviin rutiinimuutoksiin. Vanhoja rutiineja ei ehkä jaksa juurruttaa uudelleen, sillä se voi vaatia liikaa voimavaroja ja tahdonvoimaa uudessa arjessa. Miten yhteiskunta tukee paluuta vanhoihin hyviin rutiineihin? Entä jos ihmiset eivät palaakaan kuntosaleihin tai julkisen liikenteen käyttäjiksi pandemian jälkeen? Miten tuetaan yrityksiä, jotka kohtaavat pysyväisluontoisia asiakasmenetyksiä?

Parhaassa tapauksessa rutiinimuutokset pakottavat ihmiset kyseenalaistamaan totuttuja ja turvallisia toimintamallejaan ja löytämään aivan uudenlaisia tapoja toimia. Esimerkiksi etäkokouksissa, kun kamera on kiinni, on monessa etätyöpisteessä käynnissä taukojumppa. Tämä tapa saattaa jatkua pandemian jälkeenkin. Rutiinien muutos ei siis ole välttämättä huono asia, ja yhteiskunnan toimijoiden olisi syytä varautua nyt syntyvien hyvien rutiinien tukemiseen jatkossakin. Tämä voi myös pakottaa yrityksiä pohtimaan liiketoimintaansa uudelta pohjalta, mikä voi olla myös muutos parempaan.

Jo pandemian ensimmäisen aallon aikana keväällä 2020 nähtiin, että ihmiset kykenevät hyvin nopeasti muuttamaan arkisia rutiinejaan, jos tähän on hyvä syy tai pakko. Tämä luo toivoa myös muiden yhteiskunnallisesti ja myös globaalisti tärkeiden asioiden, kuten ilmastonmuutoksen torjumisen edellyttämien käyttäytymismuutosten läpiviemiseen – edellyttäen että ihmisten rutiinien syntyyn ja muutokseen kiinnitetään enemmän huomiota.

Birgitta Sandberg

Peter Zettinig

Yliopistotutkijoita Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Kirjoitus liittyy Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaan STYLE-projektiin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?