Energiatuotannon kestäviä vaihtoehtoja ei ole enää - Mielipiteet - Aamulehti

Energiatuotannon kestäviä vaihtoehtoja ei ole enää

Kirjoittajan mukaan jokainen energiamuoto on saastuttava jossakin vaiheessa. Ainoa toimiva vaihtoehto on ylikulutuksen hillitseminen.

25.10.2018 18:30

Sananvapauden sanotaan olevan demokraattisen järjestelmän peruspilari. Se tuo kuitenkin mukanaan nykyisen teknisen viestinnän aikana mahdollisuuden kaikenlaiseen vääristelyyn, vihapuheeseen ja ”vaihtoehtoiseen totuuteen”. Myös tietämättömyydelle ja typeryydelle se avaa portit selkoselälleen. Kun venäläinen kirjailija Leo Tolstoi aikoinaan kirjoitti, miten kirjapainotaito mahdollisti kaiken ilkeän ja typerän julkistamisen, niin mitä hän sanoisikaan nykypäivän viestinnästä.

Energiasta keskusteltaessa näkökulmat ovat liki järjestään yksioikoisia ja suppeita. Yksi kirjoittaa, miten ydinvoiman vastustajat ovat syyllisiä ilmaston lämpenemiseen. Toinen nälvii vihreitä siitä, miten he lyhytnäköisesti vastustavat jokaista energiantuotantomuotoa. Kokonaiskäsitys puuttuu näistä väitteistä. Jälkimmäisen väitteen esittäjät unohtavat lisäksi, että vihreät ovat sulautuneet osaksi vallitsevan puoluekentän käytäntöjä, joissa tavoitteet ovat keskenään ristiriidassa. Tällöin alkuperäinen idea – luonnon- ja ympäristönsuojelu – on täytynyt hylätä kaikenkattavana toimintamallina.

On helppo osoittaa kaikkien energiavaihtoehtojen lisäämisen mielettömyys, jos halutaan tunnustaa ympäri maapallon levittäytyvän elämäntavan, ylikulutuksen ja teknosysteemin mahdottomuus tilanteessa, jossa jo liki kahdeksan miljardin ihmismassa kuormittaa maapalloa.

Lyhyet esimerkit riittänevät todisteiksi yksin Suomea tarkkailumaana pitäen. Vesivoiman lisääminen tuhoaisi loputkin jokimaisemamme koskineen. Vaelluskalat menettäisivät loputkin lisääntymismahdollisuudet ja tekoaltaat peittäisivät alleen arvokkaita soita ja Lapin kyliä. Kalastuselinkeinot ja matkailuyritysten mahdollisuudet hiipuisivat.

Hiilivoiman tuhovaikutus jo päästöjen osalta tunnustetaankin, mutta turvevoiman osalta nykyhallitus ilmastonmuutoksen tunnustaen lisää silti valtion tukea turvetuotannolle, mikä tuhoaa suoluontoa entisestään heikentäen uhanalaisen suolajiston elinmahdollisuuksia päästöjä lisäten. Öljyalankin haittavaikutukset jo mielletään ja öljyn rajallisuus. Myös öljyhiekan hyödyntäminen ja vesisärötys aiheuttaa massiivisia vahinkoja luonnolle, erityisesti pohjavesiin, ja vaikuttaa turmiollisesti ihmisyhteisöjen elämään Pohjois-Amerikan intiaanireservaattien alueella.

Biotalous merkitsee käytännössä metsien hakkuiden totaalista lisäämistä, millä metsien kykyä hiilen sidontaan heikennetään samalla päästöjä lisäten. Suomen allekirjoittamilla kansainvälisillä sopimuksilla luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi pyyhitään samalla pöytää.

Maakaasulla hyödynnetään rajallisia luonnonvaroja äärimmäisen kalliilla kustannuksilla sekä asetetaan Suomi poliittisesti ja taloudellisesti riippuvaiseksi suurvaltaroolia tavoittelevasta Venäjästä. Jälkimmäinen pätee myös ydinvoimaan, mutta sen riskitekijät ovat aivan eri mittaluokassa: korkea-aktiivisen jätteen paimennukseen sitoudutaan periaatteessa ikuisiksi ajoiksi. Kuitenkin viimeistään tulevat vuosijonopoimuttumiset paljastavat ydinjätteet, joita suurin osa energiantuottajista ei edes ole yrittänyt varastoida turvallisesti.

Tuulivoimakin edellyttää massiivista uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämistä rakennusvaiheessa, osin jatkossa, mikä vaatii runsaasti energiaa. Myös aurinkoenergian tapauksessa suuret aurinkopaneelit vaativat massiivista uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämistä rakennusvaiheessa ja korjausvaiheessa, mikä vaatii lisäenergiaa.

Ainoa varteenotettava ratkaisu on pyrkiä asteittain supistamaan vallitsevaa ylikulutusta ja muuttamaan siihen sisältyvää yhteiskunnallista ja taloudellista arvojärjestelmää. Tällainen muutos on näillä näkymin poliittisesti ja taloudellisesti mahdotonta. Johtavat taloudelliset intressiryhmät eivät sellaiseen taivu, poliittiset tahot eivät sellaista riskiä ota. Saavutetuista eduista luopuminen, saatikka elämän mukavuuksiin totutettujen äänestäjien reaktiot johtaisivat demokraattisissa oloissa kaaokseen.

Äänestäjien mukavuudenhalu ja tietämättömyys eri ilmiöiden keskinäisistä riippuvuuksista estäisivät suuret muutokset. Politiikassa yhtä lailla kuin äänestäjien valtaenemmistössä vastuuttomuus saisi keskipitkällä aikavälillä yhä suuremman vallan – ennen lopullista kipeää havahtumista.

Kirjoittaja Matti Kääntönen on filosofian maisteri.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos