Kolumnit

Aikuisen minäitte voittaa lapsen minäitten mennen tullen

Aikuisen minäitte voittaa lapsen minäitten mennen tullen

Lisäpöytäkirja: Ongelmana alkaa olla se, että päättäjät valitsee kasvava harmaahapsien joukko, joka kaipaa takaisin menneeseen maailmaan.

Kari Huoviala

Läheisen koulun pihalta kuuluu välituntirieha. Alakoululaisten elinvoima raikuu.

Lapset siellä ottavat alkupään askeleita pitkällä matkallaan tulevaisuuden kansalaisiksi. Äänistä päätellen he eivät murehdi tulevaisuuttaan.

Kirjavalla joukolla on vielä hallussaan mahdollisuudet vaikka mihin. Rajoitukset ja tyrmäysiskut tulevat aikanaan.

Aikuiset voivat vaikuttaa siihen, millaisessa elinympäristössä heidän lapsensa ottavat vuorollaan elämän vetovastuun.

Ei taida löytyä äitiä tai isää, jonka mielestä oman lapsen kuuluukin rottien lailla taistella elintilastaan vanhempiensa jäämistötunkiolla.

Siis periaatteessa on noin, mutta käytännön elämässä on tapana esittää varauksia.

Periaatteessa selvä asia voi muuttua tulkinnanvaraiseksi, jos päivänselvä lasten paras joutuu vastakkain vanhempien tai isovanhempien aineellisen edun kanssa.

Nykyisin on vallalla käsitys, että yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia, etteivät lasten vanhemmat tai isovanhemmat joudu liikaa tinkimään yksilön oikeudesta omaan elämäänsä.

Aikuisen minäitte voittaa lapsen minäitten.

Yhteiskunnan velvollisuudesta päästään kansalaisen oikeuteen äänestää.

Äänioikeuden alaikärajasta on keskusteltu, mutta yläikärajan asettamista ei ole ehdotettu, minkä vuoksi siitä ei ole myöskään keskusteltu.

Luonnollisena pidetään, että avustajan tarvitsevalla, omassa maailmassaan elävällä on oikeus äänestää.

Avustajan tukema muistisairas saa vaikuttaa siihen, miten yhteiskuntaa tulee kehittää välitunnilla ilakoivan lapsen parhaaksi.

Ongelmana alkaa olla se, että Suomen kaltaisessa maassa päättäjät valitsee vaaleissa joukko, joka muistelee menneisyyttään.

Suomessa äänestäjäkunnasta puolet on viisikymppisiä tai vanhempia.

Kymmenen vuoden kuluttua lasten tulevaisuudesta päättävien joukko on Suomessa keski-iältään selvästi nykyistä vanhempi.

Voivatko päättäjät silloin säästää julkisista menoista mitenkään muuten kuin leikkaamalla lasten ja koulutuksen aiheuttamia kuluja?

Väestön ikääntymisen aiheuttamat lisäkustannukset ovat vain kasvamaan päin.

Eläkeläisten kapinaan lietsotut ihmiset puolustavat omaa osuuttaan potista.

Lasten köyhyys on jo rikkaassa Euroopassa suurempi ongelma kuin vanhusten köyhyys.

Mutta lapset eivät vaadi ratkaisuksi eroa EU:sta.

Kasvava vanhusväestö kuuluu samaan maailmanmenon nippuun kuin globalisaatio, automatisaatio, pakolaiset ja ilmastonmuutos.

Usko vanhaan politiikkaan heikkenee, kun yhteiskunta taapertaa kriiseissään. Tulee tilaa politiikan helppoheikkien patenttilääkkeille.

Menneen maailman kaipaajat alkavat uskoa menneen maailman paluuta lupaaviin.

He valitsevat brexitin ja Trumpin. Ei se siihen jää.

Kirjoittaja on Aamulehden emeritustoimittaja.


Kommentit (3)

  • Arkaluontoista

    Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden rajoittaminen lainsäädäntöteitse on kuolleena syntynyt ajatus. Tähän liittyy myös vaalikelpoisuus. Asia on liian arkaluontoinen, helposti aletaan puhua ikärasismista.

    Vapaaehtoisesti toimeen voidaan toki tarttua, mutta vaikeata sekin on. Tästä on juuri ajantasaista näyttöä: kolme kahdeksasta presidenttiehdokkaasta kuului suuriin ikäluokkiin ja yksi tästä ryhmästä tuli vieläpä valituksi. Pelkillä harmailla hapsilla yli 60%:n tulosta ei tehty, jokunen työikäinenkin on eksynyt joukkoon.

    Muutaman kerran yritin kampanjan aikana varovasti sanoa, että edessä on kuusi vuotta, mutta ei se ottanut tulta, silmä ei kanna niin kauas. Valtion viroissa on 68 vuoden pakollinen eroamisikä, mutta olen kuullut, että sitä harkitaan nostettavaksi. Auton ajokortin pois ottamisen vaikeudesta monella perheellä lienee kokemuksia. Meillä ainakin.

  • Nimetön

    70 vuotta olisi äänestykselle sopiva yläikäraja silla vaikka ihmisen ajattelukyky ei heikkenisikään hän ei enää tuossa iässä joudu kohtaamaan äänestyspäätöksensä pitkäaikaisseurauksia. Se ei tietenkään tarkoita, etteivätkö kokeneemmat seniorit voisi ohjata ja neuvoa nuorempiaan. Alaikärajan voisi nostaa hyvin kahteenkymppiin, tutkimusten mukaan vasta silloin ihmisen aivot alkavat olla kypsät harkittuihin päätöksiin.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet