Ei ole vain yhtä tapaa valmistaa korvakoruja – Näin kultasepän hopeakorvikset eroavat piirroshahmoja luovan taitajan ”Imarteista” - Tampereen Messut - Aamulehti
MainosTampereen Messut

Ei ole vain yhtä tapaa valmistaa korvakoruja – Näin kultasepän hopeakorvikset eroavat piirroshahmoja luovan taitajan ”Imarteista”

Suomen Kädentaidot -messujen 25-vuotisjuhlavuoden teemoina ovat taito, taidokkuus ja taitavat tekijät. Kotimainen osaaminen on pääosassa Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa 12.–14.11.2021 järjestettävässä tapahtumassa.

Henna Turunen valmistaa koivuvanerista korvakoruja, joissa esiintyy hänen luomiaan hahmoja, ”Imarteita”.


1.11. 9:49

Sama käyttötarkoitus, mutta monta erilaista tapaa saavuttaa lopputulos. Tämä tekijänsä taitoon ja näkemykseen sekä materiaalien tuntemukseen perustuva osaaminen tulee hyvin esiin erilaisten korvakorujen suunnittelussa, materiaalien työstämisessä ja korujen viimeistelyssä.

Joensuulaisen Henna Turusen korvakoruissa esiintyvät tekijänsä elävästä viivasta alkunsa saavat ”Imarteet”. Naantalilainen kultaseppä Jouko Tuomisto puolestaan valmistaa korvakoruja valamalla niitä eri jalometalleista ja erityisesti hopeasta.

”Aluksi on se miun piirtämä elävä viiva, ja sitten mukaan tulevat huumori ja värit. Jotakin häröä niissä hahmoissa myös aina on”, Henna Turunen kuvailee kotimaisesta koivuvanerista valmistamiaan korvakoruja sekä niissä esiintyviä olentoja, Imarteita.

Korujen valmistuminen alkaa tietokoneen näytöltä.

"Piirrän aluksi kuvat tietokoneen piirtopöydällä puhtaaksi: lisään yksityiskohtia sekä värit ja korujen laserleikkuuseen tarvittavat tekniset osiot. Puuosat teetän muualla, ja kun ne valmistuvat, kokoan korut valmiiksi tuotteiksi täällä kotistudiollani."

Studio Imarre on Turusen pitkäaikainen ja lopulta toteutunut haave omasta yrityksestä. Hän puhuu kotistudiosta, sillä käytännössä työhuoneena on oman kodin olohuone pöytineen.

”Teen tätä vielä sivutoimisesti. Myös verkkokaupan perustin viime vuonna.”

Studio Imarre toimii Henna Turusen kotona Joensuussa.

Taustaltaan Turunen on graafinen suunnittelija.

”Piirtäminen on ollut vahvuuteni, ja lapsesta asti olen rakastanut sarjakuvia. Jotkut ovat kertoneet näkevänsä töissäni tatuointeja. Onkin todella hauska kuulla toisten ihmisten tulkintoja hahmoistani”, Turunen iloitsee.

”Olen itse aina pitänyt korvakoruja, ja kymmenkunta vuotta sitten ihastuin koivuvanerikorviksiin, joissa puu näkyi kivasti. Ajattelin silloin, että näitä olisi kiva tehdä myös itse.”

”Toinen haaveeni liittyy vaatetusjuttuihin, mutta aloittelija pääsee pienemmällä taloudellisella panostuksella kiinni korujen tekemiseen. Lisäksi koruilla saa kerrottua hienosti asioita. Korviksilla voi myös revitellä enemmän: kokeeksi voi tehdä muutaman parin eikä sataa kappaletta”, hän taustoittaa.

”Kun lähdin tekemään Imarteita aivan omista lähtökohdistani, mukana oli usein ajatus siitä, että tykkääköhän kukaan muu näistä. Siksi palaute on tärkeää ja vuorovaikutus ihmisten kanssa antoisaa. Luonteeltani olen taustalla viihtyvä ihminen, mutta messuilta odotan nimenomaan ihmisten kohtaamista”, Henna Turunen sanoo.

Hopeakorujen suosio on jatkunut pitkään

Hopeiset korvakorut ovat suomalaisten kestosuosikkeja, ja niiden valmistaminen kipsivalutöineen on taidonnäyte, joka sisältää useita työvaiheita. Silvernet-korujen malliston suunnittelija ja Sunset Korun kultaseppä Jouko Tuomisto päätyi korualalle jo nuorukaisena isänsä ja setänsä jalanjäljissä. Naantalilaista mallistontekijää ovat inspiroineet luonto ja meren läheisyys.

Naantalilaiset Nina ja Jouko Tuomisto tuntevat suomalaisten korumieltymykset pitkältä ajalta.

”Kaikkien valamalla valmistettavien korujen kanssa on samat työvaiheet. Aivan aluksi valmistetaan käsin prototyyppi, jonka mukaan valu tapahtuu”, Tuomisto aloittaa.

Kun proto on valmis, vulkanointiprässillä paistetaan kumi, joka on mallikappaleen negatiivi. Tällä tehdään tarvittava määrä valettavien korujen muotoisia vahamalleja. Useista vahamalleista puolestaan kootaan valupuu, joka sijoitetaan kipsillä täytettävään purkkiin, lieriöön.

”Koosta riippuen samassa kipsilieriössä voi valmistua vaikka sata korua”, Tuomisto mainitsee.

Kun kipsilieriö on ollut uunissa satojen asteiden lämpötilassa kuusi tuntia, kipsin lämpö lasketaan ja lieriö siirretään vauhdikkaasti pyörivään linkoon, jolloin sula hopea siirtyy pois valuvan vahan tilalle muottiin. Metallin on jäähdyttyä kipsi vasaroidaan pois ja jäljelle jää alkuperäisten vahamallien muotoisia metallikappaleita. Valmistumassa olevat korut siirretään nyt pyörivään myllyyn, jossa ne puhdistuvat ja alkavat jo muistuttaa lopullisia tuotteita.

Valamisen jälkeen koruja vielä hiotaan ja harjataan, jolloin niiden ulkonäkö saa uusia piirteitä.

”Niitä vielä hiotaan ja viimeistellään monin tavoin, ennen kuin koru on täysin valmis. Käsityönä tehtävän kiillotuksen jälkeen koruun voidaan esimerkiksi liittää osia juottamalla. Harjoilla ja harjauksilla saadaan puolestaan toteutettua erilaisia pintoja.”

Mielikuvissa kultasepän askareet ovat siistiä työtä, mutta oikeasti valaminen on Tuomistojen mukaan aika sottaista touhua.

”Verstaasta saa kipsin lisäksi siivota myös nokea”, Nina Tuomisto naurahtaa.

”Ostajat usein kysyvät minulta, kuinka paljon yhden korun valmistamiseen kuluu aikaa, mutta siihen on todella vaikea vastata. Saman valun yhteydessä pyritään tekemään mahdollisimman paljon koruja, mutta toisaalta yhden kappaleen käsittelyssä kuluu paljon aikaa”, Nina Tuomisto kertoo.

Korvakoruja valmistetaan pääasiassa hopeasta, harvemmin kullasta tai pronssista. Miksi hopea on suosittu korumetalli?

”Hopeakoruja on käytetty pitkään, ja ne ovat edelleen muodissa. Kullan käyttöä rajoittaa hinta, sillä se on kallista, ja jos tehdään näyttäviä koruja, lopputuotteen hinta nousee hyvin korkeaksi. Hopeakoruissa hinta pysyy sopivissa rajoissa”, Nina Tuomisto taustoittaa.

”Suomessa trendit vaihtuvat aika hitaasti, eivätkä korut muutenkaan juuri vanhene. Pronssi oli muodissa vielä 1980- ja 1990-luvulla, mutta sitten hopea tuli suosituksi. Ja kyllähän suomalaiset naiset ovat tykänneet hopeakorviksista”, hän lisää.

”Henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat valinnassa: jotkut haluavat käyttää tappikorviksia ja toiset taas roikkuvia korvakoruja. Käyttäjät tiedostavat omat piirteensä ulkonäössään, ja siksi tarvitaan laaja mallisto. Esimerkiksi pieni ja siro nainen ei valitse isoja korvakoruja itselleen.”

Hopeasta valamalla ovat syntyneet myös nämä Jouko Tuomiston valmistamat ”Valo ja varjo” -korvakorut.

”Myyntityössä on tilanteita, joissa asiakas katselee ja pohtii, että voi kun ovat kivat korvikset, mutta vähän isot minulle. Siihen tavallisesti sanon, että sovita ja katsele rauhassa. Ihmisen kannattaa aina vähän rikkoa omia rajojaan, mutta ei kuitenkaan liikaa, sillä silloin vaarana on, että hän ei käytäkään ostamiaan korviksia. Korvakorut on tarkoitettu käytettäviksi, enkä halua myydä laatikkoon jääviä koruja kenellekään”, Nina Tuomisto summaa myyntifilosofiansa.

Lue myös: Tähän käsityökisaan kymmenet kilpailijat haluavat vuosittain osallistua – Näillä kriteereillä suomenmestaruus ratkeaa

Suomen Kädentaidot -messut

Mikä: Euroopan suurin kuluttajille suunnattu käsityöalan messutapahtuma, joka vaalii kotimaista osaamista.

Missä: Tampereen Messu- ja Urheilukeskus, Ilmailunkatu 20, Tampere.

Milloin: 12.–14.11.2021

Erityistä: Suomen Kädentaidot viettää 25-vuotisjuhlavuottaan teemoinaan taito, taidokkuus ja taitavat tekijät.

Lue lisää: kädentaidot.fi

Ajankohtaiset turvallisuusohjeet löydät täältä.

Lue myös: