MainosPirkanmaan Osuuskauppa

Mies kukkakaupasta peräänkuuluttaa työelämän inhimillisyyttä – ”Jo yhdellä säännöllä päästään tosi pitkälle”

Manselaisen homon arkea sosiaalisessa mediassa jakava Joonas Pesonen, 34, on kokeillut vuosien varrella useita erilaisia työrooleja ja nähnyt läheltä, miten eri tavoin ihmistä kohdellaan, kun päällä on pikkutakki tai raksavaatteet. Joonaksen mukaan ei voi olla sattumaa, että samaan aikaan nykypäivän narratiiviin kuuluu pelottavan usein masennus tai burnout ennen kolmekymppisiä. Joonas näkee, että työpaikoilla on tärkeä rooli terveiden ja arvostavien asenteiden esimerkittämisessä nuorille.


6.4. 10:15

Kun kukkakaupassa nuorena autellut Joonas Pesonen tarjosi apuaan pohdiskelevan näköiselle asiakkaalle, rouva kääntyi tiedustelemaan, olisiko paikalla ollut myyjää. Se oli yksi niistä kerroista, jolloin Joonas jäi miettimään työhön ja sukupuoleen liittyviä rooleja ja niihin liittyviä odotuksia.

"Minä miehenä olin kukkakaupassa väärässä paikassa, väärässä roolissa”, Joonas hymähtää.

Liekö kohtaamisella ruusujen ja somisteoksien lomassa osansa siinä, että alle parikymppisen Joonaksen haaveeksi muodostui kuva itsestä Tiger of Swedenin tummansinisessä puvussa. Se jos mikä olisi merkki miehisestä onnistumisesta uralla.

"Kun sitten 24-vuotiaana kuljin Espalla siinä unelmieni puvussa, se kiristi, ja minua ahdisti tosi paljon. Mietin, miksi ihmeessä olin koskaan haaveillut sellaisesta. Puku oli minulle tietenkin työelämässä menestyneen miehen statussymboli, mutta samalla ymmärsin, että minun on mietittävä, mikä on oikeasti mun oma haave ja mun näköistä työelämää.”

Pesojoonas-nimellä somessa vaikuttava Joonas ei halua omistautua työlle vaan nauttia elämästä. ”Yrittäjänä mulla on vapaus tehdä nelituntista työpäivää, mutta toisaalta takaraivossa on aina pieni epävarmuus seuraavien kuukausien toimeentulosta.”

Työpaikalla on vastuu nuoresta

Työelämään kasvaminen on paikka, jossa moni nuori voi kokea olevansa hukassa muiden ihmisten odotusten ja ulkoapäin ladattujen paineiden keskellä: Miten minun pitää käyttäytyä työpaikalla? Voinko näyttää tältä, puhua omaa murrettani? Entä jos mokaan?

S-marketin sinisissä työskentelevällä Emilia Rantasella, 19, sukellus koulunpenkiltä työelämään on tuoreessa muistissa. Kun Emilia pääsi pari vuotta sitten kesätyöntekijäksi Ikaalisten S-marketiin, nuorta naista jännittivät eniten käytännön asiat, kuten kassatyö ja asiakaskohtaamiset. Eivätkä aivan syyttä.

"Kyllä ikä asettaa ihmisen tietynlaiseen rooliin. Nuoruuteni vuoksi olen saanut osakseni huonojakin asiakaskohtaamisia; minua ei esimerkiksi aina ole otettu tosissaan. Minulle on ollut tärkeää, että siitä huolimatta työkaverini eivät ole kertaakaan kyseenalaistaneet minua. Olen tasavertainen, muhun luotetaan ja mulle annetaan vastuuta. Minua ei lokeroida töissä”, Emilia sanoo.

Joonas alleviivaa, että aikuisilla työntekijöillä on työpaikoilla suuri vastuu, koska he luovat nuorelle kuvan siitä, mitä työelämä on. Hän pitää sitä myös valtavana mahdollisuutena työnantajille. Joonakselle itselleen työelämä näytti nuorempana myös nurjan puolensa:

"Sairastuin esihenkilön vallan väärinkäytön ja kollegani kohtelun vuoksi masennukseen. Olen vieläkin vihainen siitä, että työpaikalla voidaan tehdä sellaista. Minua myös harmittaa, että masennus ja burnout tuntuvat olevan nykyaikana aivan normaaleja ilmiöitä. Meidän pitäisi katsoa yhteiskuntana peiliin.”

Ikaalisten S-market on Emilian ensimmäinen työpaikka. ”Siellä olen saanut oppia sopivassa tahdissa.”

”Valitsen oman elämäni”

Ikaalisissa lapsuudenkodissaan asuva Emilia pitää tärkeänä sitä, että nuori pystyy juttelemaan asioistaan ja työssä jaksamisesta omien vanhempiensa kanssa. Nuori tarvitsee tukea elämän nivelvaiheissa. Emilia tekee parhaillaan sekä myyjän työtä että opiskelee, minkä vuoksi päivät venyvät välillä pitkiksi: kuusi tuntia töitä, perään saman verran pänttäämistä. Opiskelija on korottanut työnteon rinnalla määrätietoisesti ylioppilastutkinnon arvosanojaan ja lukenut korkeakoulujen pääsykokeisiin.

"Ihan helppoa se ei ole ollut, mutta mulla on ollut töistäkin opiskelulleni täysi tuki ja tsemppi. Esihenkilöni on tarjonnut vapaatakin, mutta olen itse päättänyt, etten pidä erikseen lukulomaa. Töistä minulla ei ole paineita – asiakkaat nostavat omaakin tunnelmaa, jos päivän fiilis on vaisu – mutta minua ahdistaa ajatus siitä, että jos en kaiken tämän valmistautumisen jälkeen saisikaan syksyksi opiskelupaikkaa. Uutisointi seitsemän laudaturia kirjoittaneista superihmisistä ei juuri helpota asiaa.”

Media luo paineita, niin nuorille kuin vanhemmillekin, ja moni puhuu tänä päivänä etenkin somen ruokkimista riittämättömyyden tunteista. Unelmalomien, kisakunnon, trendisisustuksen, merkkivaatteiden ja tykkäysten päättömästä ja päättymättömästä metsästyksestä. Somepersoonana Joonas kokee olevansa työnsä puolesta itsekin vastuussa paineiden luomisesta.

"Tiedostan osallistuvani somesisältöjä tuottamalla esimerkiksi ulkonäköpaineiden luomiseen. Vaikka yksi kuva on vain väläys päivästäni tai näytän videolla 15 sekuntia elämääni, olen osa mediaympäristöä, jossa tietynnäköisiä juttuja arvostetaan. Sisällöissäni näkyy sähköpyörällä ajelua, tietynmerkkinen paita tai tietyt ihonhoitotuotteet. Ulkonäköpaineet ja niiden synty on monisyinen juttu, enkä tietenkään voi nostaa käsiä pystyyn ja sysätä vastuuta kokonaan muille. Jokainen on osa koneistoa.”

Koneiston olemassaoloa ei käy kieltäminen, mutta täysin tahdottomana nukkena sen rattaissa ei somen käyttäjän tarvitse pyöriä. Valinnanmahdollisuus on jokaisella. Emilia on yrittänyt tietoisesti päästä irti somen paineesta siten, että hän seuraa somekanavissa vain kavereitaan ja perhettään. Tyystin kitkemättömänä viidakkona hän kokee sosiaalisen median työntävän eteen liian paljon paineita ja tietoa, ja sille hän haluaa sanoa ei.

"Haluan keskittyä elämään. Olen päättänyt valita sen.”

Emilia: ”Meistä jokainen jättää jotain kertomatta, emme voi tietää toistemme kipupisteitä. Miksi siis vertaamme itseämme toisiin vaikka somessa? Emme koskaan tiedä, mikä on toisen ihmisen koko totuus.”

Ihminen ihmiselle

Päivä Esplanadilla seitsemän vuotta sitten oli Joonaksen toistaiseksi viimeinen päivä puku päällä. Puvun myötä ei auennut onni eikä autuus. Unelman saavuttaminen pisti Joonaksen sen sijaan miettimään, mitä yhteiskunnassamme arvostetaan.

"Viimeistään korona on näyttänyt helkkarin hyvin, ketkä ovat pitäneet yhteiskuntaa pystyssä. Terveydenhuollolle ja kaupoille siitä kiitos. Tiedän omasta kokemuksesta, miten ihmisten asennoituminen muuttuu, kun kulkee siinä pikkutakissa tai vaikka raksavaatteissa. On tosi tärkeää muistuttaa itseään siitä, että koulutusaste tai palkkapussin paksuus ei tee mistään työstä enemmän tai vähemmän tärkeää.”

Sekä Joonas että Emilia tunnistavat ympäriltään asiakaspalvelutyölle tyypillisiä odotuksia: millaisia myyjien pitäisi olla tai miten heidän pitäisi käyttäytyä.

"Kuitenkin me unohdamme välillä asiakkaina, että asiakaspalvelijat ovat yhtä lailla tuntevia ihmisiä kuin muutkin. Erityisen skarppina on oltava juuri nyt, kun maailmantilanteesta johtuva paha olo vaikuttaa heijastuvan asiakaspalvelua työkseen tekeviin. Kesän tullen eri asiakaspalvelutehtävissä on paljon nuoria työntekijöitä, joille on tärkeää luoda hyvä ensikosketus työelämään”, Joonas muistuttaa.

"Jos omissa ajatuskeloissaan huomaa mustavalkoisuutta, kannattaa tietoisesti pysähtyä ajattelemaan omaa ajatteluaan: mistä näkemykseni tulevat ja olenko oikeasti tätä mieltä? On hienoa, että nuoret puhuvat mielen haasteista rohkeammin kuin oma sukupolveni aikoinaan. Mitä me aikuiset voimme tehdä on antaa tilaa sille keskustelulle niin somessa kuin livenä, myös työpaikoilla. Työelämässä pätee ihan sama sääntö kuin missä tahansa muualla: kohdataan ihminen ihmisenä.”

Joonas ja Emilia tunnistavat ympäriltään asiakaspalvelutyölle tyypillisiä odotuksia. ”Kuitenkin me unohdamme välillä asiakkaina, että asiakaspalvelijat ovat yhtä lailla tuntevia ihmisiä kuin muutkin”, Joonas pohtii.

Lue myös: