Yhdysvallat on aidannut Meksikon-rajaansa jo 1000 kilometriä – seurasimme muuria mereltä erämaahan

Muuri on jo olemassa, joten mitä presidentti Trump aikoo rakentaa? Vierailimme rajapitäjissä Kaliforniassa, Arizonassa ja Meksikon Sonorassa.

Yhdysvallat on aidannut Meksikon-rajaansa jo 1000 kilometriä – seurasimme muuria mereltä erämaahan

Meksikolaiset katselevat rajamuurin lävitse Yhdysvaltain puolelle Tijuanassa Tyynenmeren rannalla.

Tuomas Rimpiläinen, teksti // Ossi Ahola, kuvatAamulehti

Meressä seisoo aita. Rajamuuri on erottanut Yhdysvaltain San Diegon ja Meksikon Tijuanan jo kymmeniä vuosia.

Muuria, aitaa ja erilaisia kulkuesteitä on pystytetty Yhdysvaltain puolella Meksikon-vastaiselle rajalle yli 1 000 kilometriä. Muuri kiemurtelee kivikkoisten kukkuloiden yli ja halkoo laajoja tasankoja, joilla ruoho on keltaista ja maa punaista.

Lännessä se työntyy 90 metriä Tyyneenmereen.

Video: Muuri on tarkasti vartioitu kompleksi

 

Ennen muurin pystyi tässä kohden kiertämään kahlaamalla. Vuonna 2012 sitä jatkettiin 300 jalkaa mereen.

Sisämaassakin muuri jakaa kyliä ja kaupunkeja, mutta rajaseutua lukuun ottamatta moni Yhdysvalloissa ei tunnu tietävän siitä.

Sen rakentaminen ja vahvistaminen alkoi toden teolla samoihin aikoihin, kun me eurooppalaiset revimme alas oman rautaesirippumme. Viimeksi sitä rakensi tarmokkaasti presidentti George W. Bush, jonka hallinnon aikana muuri piteni satoja maileja. Bushin hallinnon peruna sitä rakennettiin lisää vielä Barack Obaman aikana.

Mikä siis on se muuri, jonka presidentti Donald Trump aikoo rakentaa?

Muurihan on jo täällä.

Ja tältä se näyttää.

Muuri jakoi Jacumban 1990-luvulla

Ossi Ahola
Muuri kulkee tasangon yli Jacumbassa Kaliforniassa.

Muuri kulkee tasangon yli Jacumbassa Kaliforniassa.

Kaupungin toisesta ravintolasta on ruoka loppu, ja viereisen kaupan nudistiomistaja lyö käteemme esitteen ”pukeutumisvaihtoehtoisesta” yhteisöstään.

Olemme Jacumban kaupungissa. Olemme ajaneet San Diegosta itään Interstate 8 -tietä ja poikenneet vanhalle valtatie 80:lle. Se kulkee pienen Jacumban läpi.

Olemme seuraamassa Yhdysvaltain etelärajaa saadaksemme käsityksen siitä, millainen muuri on nyt ja millainen Trumpin muurista voisi tulla.

Käännymme kuoppaiselle hiekkatielle ja ajamme 600 metriä etelään. Pysäköimme aivan muurin juureen ja nousemme autosta. Koputtelen terästä ja kurkkaan siinä olevasta reiästä.

Muutaman metrin etäisyydellä toisella puolella on autiotalo. Kukkulan päällä seisova talo näyttää asutulta.

Vähän matkan päässä kaksi rajavartijaa nojailee autoihinsa. Kävelen heidän luokseen, ja toinen miehistä tulee kättelemään. Hän kysyy ystävällisesti, mitä puuhaamme.

Hän kieltäytyy kommentoimasta mitään rajaan liittyvää ja pahoittelee sitä.

- Laitoksen linjaus, toivon että ymmärrät.

Katson itään, jossa muuri halkoo tasankoa ja alkaa viiden kilometrin päässä nousta vuoren rinnettä. Sitten se katkeaa äkisti. Huipulla se jatkuu ja katoaa vuoren taa.

Tuonne Trump aikoo rakentaa oman muurinsa. Hän aikoo ulottaa sen alueille, jonne aikaisemmat hallinnot eivät ole nähneet vaivan arvoiseksi rakentaa aitoja.

Sellaisia osuuksia on jäljellä parisentuhatta kilometriä.

Ossi Ahola
Osa Jacumbaa jakavasta aidasta olisi helppo ylittää ilman apuvälineitä.

Osa Jacumbaa jakavasta aidasta olisi helppo ylittää ilman apuvälineitä.

Jykevimmillään raja on betoniaitaa tai yhdeksänmetristä teräspalkkisäleikköä. Vaikeakulkuisemmilla alueilla se on verkkoaitaa, betoniporsaita, rautatiekiskoista hitsattuja ”hämähäkkejä” ja välillä pelkkiä kalkkarokäärmeitä ja karua erämaata.

Lähellä asutusta ja teiden halkomilla erämaataipaleilla rajavartioston autopartiot valvovat rajaa tarkasti. Heidän apunaan on liikkeentunnistimia, kameroita, miehittämättömiä lennokkeja ja liuta muuta huipputekniikkaa.

Vaarallisimmillaan raja on siellä, missä ei ole aitoja.

Rajan tiukentunut valvonta on työntänyt ylittäjät itään armottomille erämaataipaleille. Arizonan, New Mexicon ja Texasin aavikoilla raja pitää ylittää jalan, ja se vie pisimmillään useita päiviä. Taipaleilla on parissakymmenessä vuodessa kuollut tuhansia ihmisiä.

Yleisimmät kuolinsyyt ovat päivällä iskevä nestehukka ja hellehalvaus sekä yöllä hiipivä hypotermia.

Rautamuuri erottaa kaksi Nogalesia

Ossi Ahola
Vasemmalla on Meksikon Nogales ja oikealla Yhdysvaltain Nogales.

Vasemmalla on Meksikon Nogales ja oikealla Yhdysvaltain Nogales.

Yövymme nuhjuisessa motellissa kaupungissa, jonka nimellä ei ole väliä. Syömme aamiaisbagelin, juomme pari kuppia kahvia ja jatkamme matkaa Arizonan puolelle Nogalesin kaupunkiin. Sinne on San Diegosta matkaa maanteitse runsaat 750 kilometriä.

Nogalesissa Amerikan oma rautaesirippu on uljaimmillaan. Kaupungin halkaisee terässäleikköaita, jonka korkeus vaihtelee viidestä metristä yhdeksään metriin. Välillä se kulkee pitkin katuja ja välillä yli harvemmin asuttujen kukkuloiden.

Yhdysvaltain Nogales on nähnyt parhaat päivänsä joskus ennen, sillä kaupunki on täynnä autioitunutta ja ränsistynyttä liiketilaa ja joutomaata. Sen asukkaista yli 90 prosentilla on meksikolaiset sukujuuret.

Meksikon Nogales puolestaan on eloisa meksikolainen pikkukaupunki, josta lukematon määrä ihmisiä käy päivittäin asioilla tai töissä Yhdysvaltain puolella. Aidan yli yritetään vähän väliä tulla myös laittomasti, minkä lisäksi sen yli, ali ja lävitse pyritään ujuttamaan huumausaineita.

Auringonsäteet lävistävät terässäleikköaidan, ja aitatolppien varjo raidoittaa International Streetin betonipinnan.

Kadun nimessä on yhtä paljon irvokkuutta kuin San Diegon ”Ystävyyden puistossa”, jossa eri puolin rajaa asuvat ihmiset voivat tavata läheisiään - tiheällä verkolla peitetyn rautamuurin läpi.

Miguel de Lara maalaa muurin vieressä sijaitsevan talon ulko-oven kalterikkoa. Esittäydymme ja kerromme, että olemme tekemässä juttua rajasta ja presidentti Trumpin suunnitelmista rakentaa muuri.

- No meillä täällä on semmoinen, de Lara sanoo ja naurahtaa.

- Miksi tarvittaisiin lisää?

Ossi Ahola
Miguel de Lara.

Miguel de Lara.

De Lara on syntyperäinen Yhdysvaltain kansalainen, jonka sukujuuret ovat Meksikossa. Hänestä Nogalesin muuri on erinomainen esimerkki siitä, että muurit eivät toimi.

- Trump vaan ei taida olla kovin älykäs, de Lara sanoo.

- Tai ehkä hän on, mutta hänen käytöksensä ei ole amerikkalaista.

Mies ja vaimo tapailivat muurin läpi

On vaikea uskoa, että kumpikaan puoli Nogalesista voisi menestyä ilman toista. Kaupungit elävät symbioosissa toistensa kanssa, vaikka suhde on epätasa-arvoinen kuten aina ensimmäisen ja kolmannen maailman kohtauspisteissä.

Ajamme toiselle puolen kaupunkia, jossa International Street jatkuu muuria seuraten.

Poikkeamme valkoiseksi kalkitun tiilitalon pihaan. Nainen penkoo pienen Priuksensa takaluukkua. Esittäydymme.

Hän on 60-vuotias Georgina Rios, syntyperäinen yhdysvaltalainen ja paljasjalkainen nogaleslainen. Hän vietti lapsuutensa tässä talossa North Hereford Drivella. Nykyään siinä asuu enää hänen iäkäs äitinsä.

Rios on juuri palannut joogatunnilta, jossa joogaohjaaja sanoi presidentti Trumpista jotakin sellaista, joka saa nytkin Riosin liikuttumaan kyyneliin.

Video: Joogaohjaaja neuvoi, miten Trumpiin tulee suhtautua

 

Lapsena Riosilla oli tapana kävellä aamuisin pienestä verkkoaidan portista Meksikon puolelle neljännesdollarin kolikko kädessään ostamaan tuoretta leipää.

Vuosikymmenten kuluessa aita nousi korkeammaksi ja muuttui järeämmäksi. Näköyhteys tilkittiin kiinteillä levyillä, mikä ärsytti kaupunkilaisia. Kavereita tai perheenjäseniä ei enää voinut tervehtiä muurin läpi.

- Se oli kuin se muuri Saksassa, Rios sanoo.

Näköesteet poistettiin 2010-luvun alussa, mutta virallisesti lähinnä siksi, että rajavartijat pystyivät siten näkemään paremmin Meksikon puolelle.

Samaan aikaan laillinen rajan ylittäminen on muuttunut vaikeammaksi vuosi vuodelta. Riosin vanha äiti vaihtoi seurakuntaa, koska ei jaksanut enää käydä Meksikon puolella sijaitsevassa kirkossaan. Paluumatka kestää nykyään aivan liian kauan.

Monessa rajaseudun kylässä rajamuureja vieroksutaan paljolti siksi, että valtaosalla väestöstä on sukujuuret Meksikossa. Toinen syy on se, että kanssakäymisestä on hyötyä ja laittomasti maassa oleskelevat eivät yleensä pysähdy rajaseudulle. Laittoman maahanmuuton lieveilmiötkin näkyvät yleensä kauempana rajasta.

Rios osoittaa kadun toiselle puolen ja kertoo Yhdysvaltain kansalaisuuden saaneesta meksikolaisnaisesta, joka muutti joitakin vuosia sitten sisämaasta vastapäiseen talonrotiskoon. Syynä oli se, että hänen miehensä karkotettiin.

- Hän muutti tänne, jotta voisi tavata miestään aidan luona.

Nainen muutti pois noin vuosi sitten, eikä Rios ole sittemmin kuullut hänestä.

Pidätys muurilla

Iltapäivällä mietimme, kannattaako rajalinjalla kytätä kameran kanssa rajarikkomusten varalta. Ossi jää istumaan kadunkulmaan lähelle jalankulkijoille tarkoitettua rajaporttia, ja minä lähden hakemaan passiani motellista.

Kun runsaan puolen tunnin kuluttua palaan, Ossilla on kuva pidätyksestä. Mies joko yritti livahtaa maahan laittomasti tai ottaa vastaan jotakin raja-aidan läpi.

Ossi Ahola
Yhdysvaltalainen rajavartija otti rajarikkomuksesta epäillyn miehen kiinni muurin kupeesta perjantaina.

Yhdysvaltalainen rajavartija otti rajarikkomuksesta epäillyn miehen kiinni muurin kupeesta perjantaina.

Kävelemme rautaisesta pyöröovesta Meksikoon. Meksikon rajaviranomaisia ei kiinnosta edes vilkaista passejamme.

Vaihdan rahanvaihtopisteessä 20 dollaria Meksikon pesoiksi, ja lähdemme etsimään baaria.

Meksikon puolella muurin myötäisesti kulkeva katu on nimeltään Calle International. Täällä elämä ulottuu aivan muurin tuntumaan.

Pienen hedelmäkojun vieressä istuu kalju mies, jonka eleissä on jotakin rehvakasta. Hän katselee muurin suuntaan ja vaihtaa silloin tällöin sanasen hedelmäkauppiaan kanssa.

Hän huomaa meidät ja kysyy, mitä teemme tällä puolen. Kuullessaan vastaukseni hän hymähtää ja kertoo erinomaisella englannilla, että hän asui vuosikausia Los Angelesissa. Sitten hänet karkotettiin.

Mietin mielessäni, että syyn voinee lukea hänen rystysistään, ranteistaan ja kaulastaan. Niissä kaikissa näkyy tatuointeja.

Calle B. Juárezin kulmassa iäkkäämpi mies käärii vaimonsa kanssa pressua, joka hetki sitten oli viritetty ränsistyneen pakettiauton ja kadunvarsiaidan väliin.

Ossi Ahola
Rogelio Osuna purkaa myyntikojuaan Meksikon puolella Nogalesia.

Rogelio Osuna purkaa myyntikojuaan Meksikon puolella Nogalesia.

Rogelio Osunalle autonromu on tuonut elannon viimeiset 15 vuotta. Keskustelu kulkee totuttua rataa: toimittajia Suomesta, muuri, Trump.

Osuna alkaa pitää halveksivia ääniä ja pudistella päätään.

- Hullu! Se mies on hullu.

Osuna selittää, että ennen hän ja vaimo vierailivat Yhdysvaltain puolella sukulaisissa paljon useammin. Nytkin hän voisi halutessaan ylittää rajan, mutta tiukka syyni ja pitkä odotusaika ärsyttävät häntä.

Kielitaitomme eivät osu kovin hyvin yhteen, joten keskustelu on pian käyty. Osuna virnuilee minulle hyväntahtoisesti ja taputtaa olalle. Kättelemme, ja suuntaamme Ossin kanssa läheiseen baariin.

Nuori baarimikko laskee meille Indio-merkkiset amber lagerit, mutta en ehdi juoda oluestani puoliakaan, kun alan ajatella tatuoitua miestä. On kohtuutonta antaa ennakko-oletusten ohjata ajatuksiani täysin tuntemattomasta miehestä, vaikka olenkin lähes varma hänen tarinastaan.

Kysyn Ossin mielipidettä asiasta, ja olemme samaa mieltä: onhan siinä symboliikkaa kerrakseen, kun Yhdysvalloista karkotettu mies istuu tuijottamassa entistä kotimaataan korkean teräsaidan läpi.

Elehdin baarimikolle, että tulemme pian takaisin. Hän hymyilee ja heilauttaa kättään: Menkää toki. Maksakaa myöhemmin.

Rikos, rangaistus ja karkotus

Ossi Ahola
Fidel Ballardo istuskelee muurin kupeessa.

Fidel Ballardo istuskelee muurin kupeessa.

Mies istuu yhä samalla paikalla ja vilkaisee olkansa ylitse, kun lähestymme.

- Terve taas, jätkät.

Kerron, että minua alkoi kiinnostaa hänen tarinansa ja kysyn hänen nimeään.

- Fidel Ballardo.

- Milloin sinut karkotettiin?

- 2014.

- Istuitko vankilassa ennen sitä?

- Kyllä. Minä istuin vankilassa.

- Oliko sinulla tyttöystävää tai vaimoa?

- Oli. Vaimo ja lapsi ovat siellä yhä.

- Takaisin et pääse ikinä.

- Näin on.

Ossi ottaa kuvan, ja palaamme baariin. Googlailen virkistääkseni muistiani: Obaman hallinnon aikana Yhdysvallat karkotti 2,5 miljoonaa ihmistä. Se on enemmän kuin yksikään aiempi hallinto on karkottanut.

Siitä huolimatta Trump onnistui vaalikampanjassaan luomaan kuvan Obaman hallinnon heikkoudesta nimenomaan siirtolaispolitiikassa. Trumpille sopii varmasti mainiosti myös se, että harva edes Yhdysvalloissa tuntee rajaseudun realiteetteja ja sitä, kuinka paljon muuria itse asiassa jo on. Hän ottaisi ehkä mielellään nimiinsä niin Obaman, Bushin, Bill Clintonin kuin isä-Bushinkin muurit.

Valkoisessa talossa on ollut todellinen muurienvastustaja viimeksi 1980-luvulla. On ironista, että Trumpia tavataan useimmiten tietämättömästi verrata juuri Ronald Reaganiin.

Olutta, halpa hotelli ja nuoria meksikolaisnaisia

Vieressämme baaritiskillä humaltuu kaksi noin 50–60-vuotiasta amerikkalaismiestä, jotka puhuvat paikallisten kanssa sujuvaa espanjaa. He aikovat jäädä yöksi yläkerran halpaan hotelliin.

Juttelemme miesten kanssa niitä näitä, mutta lupaan heille, etten siteeraa heitä jutussani. Keskusteluiden sisällössä ei tosin ole mitään arkaluontoista.

Ymmärrän miesten suhtautumisen vasta, kun heidän ympärillään alkaa pyöriä viehättäviä nuoria meksikolaisnaisia.

Pesoni eivät tunnu hupenevan millään. Oluttuoppi maksaa puolisentoista euroa, joten ei ole ihme, että Yhdysvaltain puolelta ei baareja tahdo löytää.

Aurinko on laskenut, ja ilta alkaa viilentyä nopeasti. Kävelemme rajaportille ja suoraan Yhdysvaltain viranomaisten eteen. Meksikolaisviranomaisia ei näy missään. Rajapoliisi vilkaisee passejamme ja toivottaa hyvät illanjatkot.

Nämä muurit eivät koske meitä.

Kävellessämme pois raja-asemalta mietin, että toisella puolen voisivat kyllä vähän edes yrittää.

Tammikuun lopussa Meksikon presidentti Enrique Peña Nieto kommentoi Trumpin muuriaikeita ja sitä, että Trump aikoo maksattaa kulut Meksikolla.

- Meksiko ei usko muureihin, Nieto sanoi.

Minäkään en usko niihin yhtään enempää kuin aikaisemmin. Sen sijaan rajavalvontaan Nieton kannattaisi uskoa edes vähäsen.

Meksikon panostus 3 200 kilometriä pitkän rajan valvontaan vaihtelee olemattomasta vähäiseen, mikä helpottaa merkittävästi huumeiden ja ihmisten liikkumista rajan yli. Se helpotti myös ultrapopulististen muuripuheiden uppoamista äänestäjäkuntaan Yhdysvaltain puolella.

Video: Tältä raja näyttää Meksikon puolelta

 

Vallallakin on rajansa

Matkamme aikana Yhdysvaltain presidentti on kuitenkin saanut myös ensimmäistä kertaa tuntea valtansa rajat, kun liittovaltion tuomari keskeytti presidentin määräämän maahantulokiellon soveltamisen.

Muuriprojektia uhkaavat toisenlaiset ongelmat. Raha on aina ollut tehokkain Yhdysvaltain presidentin valtaoikeuksia rajoittava tekijä.

Selailen hetken kuviamme parilta viime päivältä: kuvissa muuri työntyy Tyyneenmereen tai katkeaa vuorenrinteessä tai sitten kaktukset sojottavat näkökentän ääriin saakka kunnes sulautuvat väreilevään erämaan horisonttiin. Tekisi mieli kirjoittaa jotakin terveestä järjestä ja jäljellä olevasta kahdestatuhannesta kilometristä, joiden sanotaan olevan ne vaikeimmat osuudet.

Ehkä pitäydyn kuitenkin rahassa.

Se on sentään sellainen fakta-argumentti, jolla voi jopa olla vaikutusta nykyisen hallinnon päätöksiin.



Lue myös nämä


Kommentit (43)

  • SanDiego

    Kovasti ovat ajat muuttuneet. Muutettuani Kaliforniaan 1976 kavin tyttarei kanssa Tijuanassa. minulla oli Vihrea kortti ja tyttarellani ei ollut mitaan papereita. Rajalla ei ollut jonoja eika tungosta. Takaisin tulleessa vihreata korttia nayttaessani sain levean hymyn ja ”tervetuloa kotiin” toivotuksen. tyttareltani kysyttiin missa han kavi koulua ja se riitti. Nyt 40 vuotta myohemmin en edes ajattele lahtea kaymaan rajan toisella puolella, kohtelu on sen verran tylya, jonot kestavat tuntikausia.

  • Niinpä

    CNN uutisvideolla haastateltu karjatilan isäntä oli kylläkin sitä mieltä, ettei heillä päin muurista olisi mitään hyötyä. Muuria ei kukaan pystyisi siinä maastossa vartioimaan, täytyisi rakentaa myös tiet ja tukikohdat ja se olisi rakennusinsinööreille haastava projekti. Huumepaketit siltikin lentäisivät aidan ylitse. Alueella on opittu pärjäämään rajan kanssa ilman muuriakin. Hän ei myöskään usko, että muuria pystyisi joka paikkaan edes rakentamaan. Osa maanomistajista ei myöskään antaisi rakennuslupaa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet