Ruoka-avun tarve on viime vuosina kasvanut. Kävijät ovat tavallisia ihmisiä, joilla rahat eivät riitä elämiseen. Kaikki ruoka-avussa asioivat eivät tarvitse kuin väliaikaista helpotusta äkillisiin toimeentulovaikeuksiin. Ruoka-avun kautta voi kuitenkin tavoittaa heitä, jotka ovat monimutkaisen palvelujärjestelmän väliinputoajia.
Liki- ja KoMa-hankkeilla on ollut mahdollisuus tarkastella etuus- ja palvelujärjestelmää näköalapaikalta. Hankkeiden päärahoittajana on ollut Euroopan sosiaalirahasto. Liki-hanke on jalkautunut tamperelaisiin ruokajonoihin syksystä 2021 lähtien etsien apua tarvitsevia ihmisiä. Korona yhteiskunnan marginaaleissa (KoMa) -tutkimushanke on havainnut, että ruoka-avun hakijoiden joukossa on paljon palvelujen ja tukien alikäyttöä.
Palvelujärjestelmä näyttäytyy apua tarvitseville monimutkaisena, eikä kaikkia tukia ja palveluja edes tunneta. Esimerkiksi toimeentulotukea ei välttämättä haeta tarpeesta huolimatta, vaan toimeentulovaikeuksia kohdatessa hakeudutaan ruoka-avun piiriin. Palvelujärjestelmämme pohjautuu oletukselle, että vaikeuksia kokevilla ihmisillä on jaksamista ja osaamista selvittää järjestelmän kiemuroita itse. Lisäksi yleistyvät digipalvelut syrjäyttävät kaikenikäisiä ihmisiä palveluiden ulkopuolelle.
Liki-hankkeen kohtaamat ihmiset ovat kertoneet kasvottoman auttamisjärjestelmän olevan ihmistyössä vaillinainen. Ihmiset tarvitsevat erityisesti psykososiaalista tukea ja kuuntelua, sekä kokonaisvaltaista kohtaamista, jotta elämäntilanteissa voisi tapahtua muutos parempaan. Erityisen tärkeää on eri auttamistahojen yhteistyö, jota tulisi vahvistaa. Liki-toimintamalli mahdollistaa laajemman työkalupakin asiakastyöhön ja ihmisten löytämisen auttamisjärjestelmän katvealueilta. Jos ihminen saa apua ajoissa, elämäntilanteet eivät kehity niin vaikeiksi.
Auttamistyötä kehitetään nykyään usein hankkeiden kautta. Hankkeissa kehitetyt hyvät käytännöt tulee juurruttaa pysyviksi käytännöiksi ja eri organisaatioiden virallisiksi yhteistyömuodoiksi, jotta yhteistyö ei katkeaisi hankkeen päättyessä tai työntekijöiden vaihtaessa työpaikkaa.
Myös yhteistyö sosiaalityön ja Kelan kanssa tulisi tehdä saumattomaksi, sillä jalkautuvassa palveluneuvonnassa diakoniatyöntekijät tai järjestöjen työntekijät eivät esimerkiksi voi hoitaa viranomaisten toimivaltaa vaativia asioita.
Järjestelmän selkeyttäminen ei onnistu hetkessä, mutta sitä voidaan kuitenkin saada ymmärrettävämmäksi. Näin ihmiset saisivat tukia ja palveluita, joihin heillä on myös lain mukaan oikeus. Tutkijat ovat havainneet jalkautuvan työn tarpeen ruokajonoihin jo yli 10 vuotta sitten, ja kokemukset Liki-hankkeen toiminnasta ovat olleet positiivisia, joten voisiko jalkautuvan yhteistyömallin kehittää pysyväksi käytännöksi Tampereelle?
Joakim Zitting
KoMa-hanke, Diakonia-ammattikorkeakoulu
Anton Juuti
Liki-hanke, Pirkanmaan hyvinvointialue
Tanja Hirvonen
Liki-hanke, Tampereen seurakuntayhtymä
Virpi Savela-Saarinen
Liki-hanke, Tampereen seurakuntayhtymä
