Keskiviikkona 17.5. vietetään kansainvälistä homo- bi- ja transfobian vastaista päivää. Sen merkitys on tänään suurempi, mitä se on ollut pitkään aikaan.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavien järjestöjen eurooppalainen kattojärjestö ILGA-Europe julkaisi muutama kuukausi sitten raportin, jonka mukaan vuosi 2022 oli väkivaltaisin vuosi sateenkaari-ihmisiä kohtaan Euroopassa yli kymmeneen vuoteen. Keskeisiä syitä tälle olivat laitaoikeistolaisten poliitikkojen, uskonnollisten vaikuttajien sekä median kommentaattoreiden koventunut retoriikka. Tältä ei ole vältytty myöskään Suomessa. Keskustelu translain ympärillä oli siitä valitettava, mutta kirkas esimerkki.
Yhdysvalloissa on viimeisen vuoden aikana hyväksytty ympäri maata satoja lakeja, joilla on kavennettu etenkin sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Floridassa on hyväksytty laki, joka kieltää opettajia puhumasta seksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuudesta aina lukion loppuun saakka. Samassa osavaltiossa ajetaan myös läpi lainsäädäntöä, joka jatkossa mahdollistaisi transnuorten huostaanoton. Samoja lakeja on viety läpi lukuisissa muissakin osavaltioissa.
Olemme nähneet moneen kertaan, että siitä mitä Yhdysvalloissa tapahtuu tulee vähintään roiskeita myös Suomeen. Olisikin naiivia ajatella, että olisimme elementillisesti immuuneja vastaavalle kehitykselle.
Homo- ja transfobian levittämisen keihäänkärjeksi on otettu ”lasten oikeudet”. Toiseuttamista, demonisointia ja äärimmillään oikeuksia rajoittavaa lainsäädäntöä perustellaan huolella lapsista ja nuorista. Milloin väitetään, että nuoria hämmennetään kertomalla seksuaalisuuden moninaisuudesta. Milloin taas drag-artistit linkitetään pedofiliaan ja seksualisointiin. Myös nämä narratiivit on poimittu Yhdysvalloista.
Mutta entäpä se 16-vuotiasta, joka heitettiin ulos kotoa, koska seurustelukumppani oli vanhemmille väärää sukupuolta? Entäpä se 15-vuotias, joka päätyi vuosien kiusaamisen jälkeen peruuttamattomaan ratkaisuun? Tai se 17-vuotias, jota käskettiin joko muuttumaan tai etsimään toisen paikan asua? Nämä eivät ole poimintoja 1980-luvun Alabamasta vaan 2020-luvun Suomesta. Nämä ovat tilanteita, joissa nuoret ovat joutuneet kohtaamaan julmuutta homofobisten asenteiden takia.
2020-luvun Suomessa emme ole vieläkään onnistuneet kieltämään eheytyshoitoja. Meidän on pystyttävä parempaan. Ummehtuneet asenteet aiheuttavat mittaamatonta kärsimystä kaikista marginalisoiduimmissa ihmisryhmissä. Ihmisissä, jotka haluaisivat vain elää.
Perttu Jussila
Tampere
