Suomella on tarjottavanaan maailmalle loistava tarina: hyvinvointivaltio, jossa jokaisesta pidetään huolta. Valtio, jossa syntyy teknologisia innovaatioita, joita viedään maailmalle. Valtio, joka pienen kansansa voimin esti Neuvostoliiton suunnitelmat vallata maamme kommunismin ja diktatuuriin alle.
Valitettavasti kauniin tarinaan voi tulla särö, mikäli emme saa julkisen talouden surkeaa ja kroonista alisuorittamista pysäytettyä. Valtiomme on paisunut velkarahalla vahvistetun pullataikinan lailla. Lähes jokainen tunnistaa tarpeen sille, että leikkauksia on tehtävä, mutta viimeistään siinä kohtaa, kun ratkaisuja esitetään, alkaa meteli. Toisinaan myös itse syyllistyn siihen.
Suurimpana ongelmana leikkauksista keskusteltaessa koen kuitenkin sen, että aina, kun esitetään yksittäistä leikkausta, niin siihen vastataan ”ei tuo riitä pelastamaan valtion taloutta tai lopettamaan velkaantumista.” Tuollainen ajattelu on lähtökohtaisesti kieroutunut ja erinomainen esimerkki siitä, miksi valtiomme talous on surkeassa tilanteessa.
Tilanne, jossa velkaantumisen tahti on kymmenen miljardia euroa vuodessa, luulisi soittavan hälytyskelloja jokaisella sen verran, että jokainen kivi ja hiekanmurunen on käännettävä.
Leikkauskohteita valittaessa tulisi tarkastella ensisijaisesti sitä, kuinka vähän vahinkoa niistä on hyvinvointivaltion kaikista kriittisimmille toiminnoille, kuten terveydenhuolto, opetus ja turvallisuus. Siinä hyvä ohjenuora arvottamaan isoa kuvaa, mihin koskea.
Miko Bergbom
Kirjoittaja on pirkanmaalainen kansanedustaja (ps.)
