Kolumnissaan Piritta Palokangas (AL 2.5.) kirjoitti, kuinka kannabiksen terveyshaitat, kuten psykoosiriski, ovat peruste kannabiksen laittomuudelle.
Lue lisää: Kannabiksessa vaarallisinta on tapa, millä sitä markkinoidaan
Kannabiksen käytöllä on tosiaan merkittäviä haittoja. On kuitenkin syytä huomioida, että laillistaminen ei tarkoita kannabiksen vapauttamista vaan tiukkaa sääntelyä, jonka tavoitteena on vähentää sen haittoja. Myös alkoholissa, nikotiinissa ja kofeiinissa on psykoosiriski. Yleisesti käytettyjä päihteitä säännelläänkin siksi, että ne ovat haitallisia, eikä siksi, että ne olisivat haitattomia. Siksi psykologina kannatan myös kannabiksen sääntelyä.
Laittomilla markkinoilla oleva kannabis on tutkitusti muuttunut vuosikymmenien aikana moninkertaisesti voimakkaammaksi. Kannabiksen psykoaktiivisen THC-pitoisuuden kasvaessa ja antipsykoottisen CBD:n vähetessä kannabiksesta on tullut jatkuvasti vaarallisempaa, minkä myötä haitat ovat kasvaneet. Sama ilmiö kävi alkoholin kieltolain aikana, minkä vuoksi laki päädyttiin kumoamaan.
Vahvempi kannabis lisää merkittävästi riskiä niin psykooseihin kuin muihin mielenterveyden häiriöihin. Nyt saatavilla oleva kannabis on pääosin vain tätä. Tilannetta on hyvin vaikea korjata ilman valtion sääntelyä. Sääntelyn kautta käyttäjät voisivat valita miedompaa ja siten turvallisempaa päihdettä.
On väitetty, että lailliset markkinat eivät poistaisi laittomia markkinoita. Uskon, että suurin osa käyttäjistä valitsisi turvallisemman kannabiksen, jonka psykoosiriski on selvästi alhaisempi. Nyt käyttäjä ei tiedä mitä ostaa ja siksi moni käyttää vahvempaa kannabista kuin haluaisi. Tilannetta voisi verrata siihen, että baareissa myytäisiin vain vahvaa viinaa, jonka prosentit eivät ole tiedossa ja josta voi lähteä näkö.
Alkoholin kieltolaki ei onnistunut pysäyttämään alkoholin käyttöä. Tilanne on sama kannabiksen kanssa: lähes puolet nuorista aikuista on käyttänyt kannabista, ja kaikista suomalaisista lähes miljoona. Kyse ei siis ole siitä, että markkinoille tuotaisiin uusi päihde, vaan paljon käytetyn päihteen muuttamisesta turvallisemmaksi.
Kannabista on helppo saada, eivätkä myyjät kysy ikää. Kannabiksen käyttö on kuitenkin erityisen haitallista nuorille ja kehittyville aivoille. Jos kannabis tuotaisiin valtion sääntelyn piiriin, sille voisi säätää ikärajan ja pyrkiä vähentämään erityisesti nuorten käyttöä. Kanada aloittikin kannabiksen sääntelyn suojellakseen lapsia ja nuoria.
Palokangas kysyy, että jos kannabis laillistettaisiin, eikö siitä saatavat tuotot tulisi ohjata haittojen hoitoon? Kyllä, juuri se on toinen keskeinen syy sääntelylle: jos kannabis olisi sääntelyn piirissä, kuten alkoholi ja nikotiini, siitä voitaisiin saada valtavat verotulot. Päihde- ja mielenterveyshoito on kriisiytynyt, eikä hyvinvointialueilla ole rahaa tilanteen korjaamiseksi. Nyt pimeille markkinoille häviävät tulot voitaisiin käyttää alirahoitetun päihde- ja mielenterveyshoidon parantamiseksi.
Julia Sangervo
psykologi, varakansanedustaja, aluevaltuutettu (vihr.), Tampere
