Multisilta on yksi lähiöistämme, jonka asunnoista pääosa on pieniä yksiöitä ja kaksioita. Ilmiö korostuu edelleen uudemmissa rakennuksissa.
Ilmeisesti tämän vuoksi Tampereen kaupunki kaavoitti uusia tontteja lapsiperheystävällinen asuminen mielessä. Ajatus kuulostaa hyvältä.
Vähän vähemmän mediaseksikkäät lähiöt tarjoavat vähän edukkaampia neliöitä, joita uudet lapsiperheet kipeästi tarvitsevat. Isot asunnot myös muuttavat alueen asukasprofiilia tasaisemmaksi. Tai muuttaisivat, jos näin todella tehtäisiin.
Kun tiedustelin rakennusluvat saaneilta yrityksiltä tulevien asuntojen kokoa, hyytyi hymy hätäseen. Kolme neljästä asunnosta jää alle 30 neliön ja lopuistakin pääosa vain pari neliötä sen yli. Vain kaksi asuntoa on vähänkin suurempia, 60 neliön luokkaa. Jos tarkoitus oli uusilla asunnoilla vähentää pienten asuntojen osuutta Multisillassa, lopputulos tulee toimimaan täysin päinvastaisesti. Monipuolistumisen sijaan asukasprofiili jatkaa kapenemistaan.
Toki isojakin asuntoja rakennetaan, mutta lähinnä lähikuntiin sekä Tampereella varakkaimmille alueille. En pidä positiivisena kehitystä, jossa tietyistä alueista yritetään väkipakolla rakentaa koirankoppien kollektiivia. Pidän vielä ikävämpänä rivien väliin asetettua ajatusta, että lapsiperheiden kannattaa joko rikastua tai painua muualle asumaan.
Kummastelen linjanvetoa aiheessa, etenkin sen jälkeen kun kaupunki tuntuu virallisessa viestinnässä tiedostavan ongelman erittäin hyvin.
Miksi ratkaisuksi tarjotaan ongelman pahentamista?
Kyuu Eturautti
Tampere
