Kirjoituksessaan Merituuli Maanoja (AL 30.4.) toi aiheellisesti esille omien kieliemme käytön hiipumisen ja englannin kielen ylivallan korkeakouluissamme. Siihen on syynsä.
Yliopistojen suomen kielen syrjinnästä on tehty oikeuskanslerille luultavasti kymmeniä kanteluja uuden yliopistolain voimaan tultua vuonna 2009 – ensimmäinen heti samana vuonna. Ratkaisujen mukaan suomen kielen asema tutkimus- ja opetuskielenä ei saa vaarantua. Todennäköisesti yliopistot ovat tapetoineet niillä seinää, koska opetus on tullut aina vain englanninkielisemmäksi.
Yksi suuri syy kovakorvaisuudelle on nykyinen tutkintoperusteinen valtionapu. Yliopistoille tulee rahaa sitä enemmän mitä enemmän ne suoltavat maisterin- ja tohtorintutkintoja. Jos omasta maasta ei riitä halukkaita opiskelijoita, niin kolmansista maista tulijoita riittää. Koska heidän motiivinsa ei riitä opiskelemaan kieliämme, ongelma on ratkaistu ottamalla englanti myös suomalaisten opiskelukieleksi kansainvälisyyteen vedoten.
Mielenkiintoista kuulla ja nähdä, rohkeneeko Janne Saarikivikään todeta selvityksessään muuta kuin, että kaikki on hyvin ja suomen ja ruotsin kielen käyttö korkeakoulujemme opetuskielenä on toistaiseksi turvattu.
Juha Karvonen
MMM, väitöskirjatutkija, Tampere