Toimittaja Paavo Rautio kiinnitti kolumnissaan (AL 20.4.) huomiota siihen, että kokoomus oli ensimmäisenä valinnut eduskuntatehtävistä itselleen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan tehtävän. Tämä ei ole mitenkään yllättävää. Kokoomus on historiallisesti laillisuuspuolue. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on ollut kokoomuksella 1940–2011.
Lue lisää: Kokoomus varautuu perustuslakiongelmiin – Jäikö Sipilän hallituksen ajoista jotain hampaankoloon?
Rautio arvioi, että syy saattaisi olla tarve sopeuttaa julkista taloutta. Perustuslakivaliokunnan päätökset eivät perustu vapaaseen harkintaan. Lähtökohtana on itse perustuslaki perusteluineen, valiokunnan aiemmat päätökset ja kansainväliset tuomioistuinratkaisut ihmisoikeusasioissa. Tärkein näistä elimistä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.
Etuuksien tason säätäminen on poliittista, ei oikeudellista, harkintaa. Perusoikeuskomiteassa teimme tämän aikoinaan hyvin selväksi esittäessämme sosiaalisten oikeuksien lisäämistä perustuslakiin. Hallituksen esityksessä perusoikeusuudistukseksi vuonna 1993 todetaankin: ”Ehdotettu säännös ei siten tarkoita turvata nykyisin tavallisella lailla määriteltyjä yksittäisiä etuuksia tai tällaisten etuuksien tasoa sellaisenaan.” Säästötoimet ovat siis perusoikeuksien puolesta mahdollisia.
Sanomastani huolimatta totean, että perustuslakivaliokunnassa (PeV) on ollut hyvän työn ohella muutama haaste. Sipilän hallituksen sote-esityksen PeV palautti kolme kertaa hyvin politisoituneessa ilmapiirissä. PeV:n mielestä yksityinen toimija ei voi tarjota julkiselle vallalle terveyspalveluja. Syy oli se, että yritys voi mennä konkurssiin ja silloin ihmiset eivät saisi terveyspalveluita. Muualla maailmassa pääsääntöisesti yksityiset palvelun tuottajat tuottavat terveyspalvelut julkisen vallan ohjauksessa. Suomalainen ihmisoikeustulkinta on erikoinen.
Korona-aikana valiokunta viivytteli ihmisten vapausoikeuksien puolustamisessa. Vasta kun hallitus esitti ulkonaliikkumiskieltoa maaliskuussa 2021 ruokakauppaa ja Alkoa lukuun ottamatta, PeV tyrmäsi hallituksen esityksen suhteettomana ja ihmisten oikeuksia liiaksi rajoittavana.
On välttämätöntä, että valiokunta käyttää johdonmukaista juridista argumentointia. Siksi on toivottavaa, että puolueet valitsevat paljon hyviä juristeja valiokunnan jäseniksi.
Kimmo Sasi