Kauppaketjut simputtavat ja jakavat asiakkaitaan eriarvoisesti.
Osuuskauppa mainostaa, että kännykän kanssa saat alennusta ostoihin, kokeilin sitä vissyvesipakettiin. Sovellus oli ladattuna kännykkään ja siinä kassalla sitä ryhdyttiin tutkimaan ja se otti aikaa, syntyi jonoa ja sieltä hämmentäviä katseita. Tunsin syyllisyyttä jonotuksen aikalisästä. Sain pienen alennuksen ja jäin miettimään, oliko tämä temppuilu kummankaan etu.
Ulkomaisen kaupan mainoksessa oli houkutteleva miinus 21 prosentin etu mehupullojen ostoon, mutta sen sai vain etukupongilla ja sitä kuponkia ei asiakas löydä. Pahimman luokan sekoilua. Houkutteleva mainosteksti, "Tankkaa mobiilisti ja hyödynnä rahanarvoiset edut", mutta kun koko kinkeripiirissä ei ole ABC-asemaa, jossa voisi lounastaa tai pestä auton. Maalaiset älköön vaivautuko.
Nämä kännykkäsovellukset ovat lisäksi osalle ikääntyviä liian vaikeita, mutta silti he ovat asiakkaita, mutta nyt eriarvoisia. Onko kaupan etiikan mukaista jakaa asiakasryhmiä digitaitojen tai maantieteellisen sijainnin perusteella? Mielestäni ei ole.
Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu valitukseksi, vaan kehitysehdotukseksi pyrittäessä kaikkia palvelevaan tasapuoliseen kaupantekoon.
Esko Järvenpää
eläkeläinen, Jämsä
