Pääkirjoitus väitti, että rakennusten energiatehokkuusdirektiivillä EU pakottaisi tuhlaamaan rahaa ja rakennusmateriaaleja korjauskelvottomiin taloihin (AL 19.3.).
Suomi on ollut EU:n jäsen jo 28 vuotta ja yhä lehdissä julkaistaan pelottelu-uutisia, joissa milloin mitäkin EU-ehdotusta vastustavien tahojen väitteet uutisoidaan täytenä totena, tässä tapauksessa Kiinteistöliiton. Milloin aikuistumme?
Käsittelyssä oleva rakennusten energiatehokkuusdirektiivi sitoisi EU:n jäsenvaltioita, ei suoraan kansalaisia. Lopullinen direktiivi syntyy parlamentin, komission ja jäsenmaiden hallituksia edustavan ministerineuvoston neuvotteluissa.
Korjaukset koskisivat ensin julkisia, siis valtion ja kuntien omistamia rakennuksia.
Suomi ajaa direktiiviin riittävän suurta kansallista joustonvaraa, mikä onkin perusteltua. EU-parlamenttikin jättäisi velvoitteiden ulkopuolelle 22 prosenttia eli melkein joka neljännen rakennuksen. Tämä ei kuulosta korjauskelvottomien ja pian tyhjenevien tönöjen remonttipakolta.
EU-maissa rakennusten lämmitys aiheuttaa yli kolmasosan energiankulutuksesta ja ilmastopäästöistä. Keski- ja etelä-Euroopassa iso osa rakennuksista lämpiää kaasulla. EU-alueen riippuvuutta Putinin Venäjän kaasusta on onnistuttu vähentämään nopeasti, mutta ei riippuvuus Qatarin tai muiden fossiilidiktatuurien kaasusta ole hyvä sekään.
Mitä paremmin rakennukset pitävät lämmön sisällään, sitä vähemmän rahaa EU kannamme fossiilidiktaattoreille. Samalla pienenevät asumisen energiakulut.
EU-valtioiden tehtävä on ohjata energiaremontit tapahtumaan siellä ja sellaisella tavalla, että rahalla saadaan paras energiansäästöhyöty, ja tehdä remontit perheille ja yrityksille mahdollisiksi. Noin 50 vuotta sittenkin elettiin energiakriisiä. Silloin valtio antoi halpakorkoista lainaa energiaremontteihin. Vastaava edullinen energiaomavaraisuuslaina on perusteltu myös nyt.
Satu Hassi
kansanedustaja (vihr.), eduskunnan suuren valtiokunnan puheenjohtaja, Tampere
