Lapsiperheköyhyydestä ja sen huomioimisen tärkeydestä seuraavalla vaalikaudella on puhuttu toistaiseksi hyvin vähän vaalikeskusteluissa. Suomalainen hyvinvointivaltio on erittäin suosittu konsepti, mutta mielikuvaan suomalaisesta arjesta ei kovin usein sisälly ajatusta köyhyydestä.
Totuus kuitenkin on, että meillä on asunnottomia, lisääntyneitä mielenterveys- ja päihdeongelmia ja kasvaneita jonoja ruokajakelussa. Lukuisat vanhukset jättävät lääkkeet ottamatta tai ruoat ostamatta saadakseen välttämättömät maksut maksettua. Kuva köyhästä ja köyhyydestä on monipuolistunut ja muuttunut, mutta keskuudessamme on runsaasti heitä, joille niukkuus ja arjesta selviytyminen on arkipäivää.
Politiikka on aina arvovalintojen tekemistä, ja niiden tekemättä jättämistä. Lukujen takana on ihmisiä, joiden elämään päätökset vaikuttavat, ja joiden lasten elämään päätökset vaikuttavat. Me tiedämme, että sosiaaliset ongelmat ja köyhyys periytyvät. Siksi, kun oikeistopuolueet esittävät leikkauksia, jotka kohdistuvat heihin, joilla muutenkin on jo vaikeaa ja kieltäytyvät leikkaamasta heiltä, joilla on jo kaikkien mittapuiden mukaan valtavasti varallisuutta, on epärehellistä väittää että päätös olisi jotain muuta kuin ideologinen arvovalinta.
Lama-ajan nuoruuden kokeneena toivon, että leikkausten sijaan eduskunnan tulevat päättäjät ottavat tiedolla johtamisen kärkitavoitteekseen, sillä köyhyyden ja huono-osaisuuden periytymisen katkaiseminen on ilmastonmuutoksen pysäyttämisen ohella tärkeimpiä tekoja, joita lastemme tulevaisuuden eteen voimme tehdä.
Anu Ropponen
Tampereen vasemmiston puheenjohtaja, laillistettu sosiaalityöntekijä (VTM), Tampere
