YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Volker Türk ilmaisi syvän huolensa tekoälyn edistysaskelien mahdollisista haittavaikutuksista. Türkin mukaan ihmistoimijuus, ihmisarvo ja ihmisoikeudet ovat uhattuna. Yli 60 maata, mukaan lukien Yhdysvallat ja Kiina, on tehnyt aloitteen, jonka pohjalta toivotaan YK:n kehittävän tekoälytoiminnan sääntelyä. Tällaisen teknologiakehitystä ainakin näennäisesti rajoittavan toiminnan merkityksestä, mielekkyydestä ja sisällöistä on syytä keskustella myös Suomessa.
Tekoäly tulee entistä enemmän vaikuttamaan työhön ja vapaa-aikaan – hyvässä ja pahassa. Sillä on kyky kerätä ja työstää dataa sekä oppia kehittämään itse itseään. Se tekee suuren suorituskykynsä ansiosta mahdolliseksi monien älykkyyttä vaativien tehtävien automatisoimisen. Itse itseään ohjaavien järjestelmien avulla voidaan parantaa analyysejä, lisätä turvallisuutta ja torjua kyberhyökkäyksiä. Tekoälyteknologian potentiaali on siis valtava. Miksi näin lupaavaan kehitykseen pitäisi säädöksin puuttua?
Tekoälyjärjestelmien avulla voidaan hoitaa niin monenlaisia tehtäviä, että niiden käyttö tulee väistämättä muokkaamaan yhteisöjen, yksilöiden ja yhteiskunnan toimintatapoja. Teknologiana sen voidaan ajatella olevan toimintasääntöjensä suhteen eettisesti ja yhteiskunnallisesti yhtä neutraali kuin kalastuspuukko. Sitä voidaan käyttää yhtä hyvin oikeisiin, elämän laatua edistäviin tarkoituksiin kuin vääriin asioihin.
Tekoälyn valtava suorituskapasiteetti voi tehdä siitä väärin käytettynä hyvinkin vaarallisen. On myös muistettava, että siinä missä kalastuspuukko edellyttää ihmistä välittömänä liikuttavana voimanaan, tekoälyyn sisältyy ajatus jonkinasteisesta itsenäisyydestä. Tällöin vastuunkantoa ei voida sysätä yksittäisen käyttäjän tai välttämättä edes suunnittelijan harteille. Siksi käytölle on luotava selkeät rajat.
Teknologioiden käyttörajoitteet ja niiden käyttöä ohjaavat säännöt ovat kaikkialla teollisuudessa normaali asia liikennesäännöistä kemiallisten prosessien turvallisuuteen ja jopa sotilaallisten teknologioiden käyttöön. Tässä suhteessa älykkäiden teknologioiden käytön sääntely ei ole mitenkään poikkeava asia. On kuitenkin mielekästä tarkastella mitä rajoituksia tarvitaan, miten ne toteutetaan ja miten niiden noudattamista valvotaan.
Eettisenä pääperiaatteena on hyvä pitää esimerkiksi sitä, ovatko ratkaisut ihmisten elämän laatua, kuten turvallisuutta edistäviä vai päinvastoin niitä vahingoittavia. Positiivisia ja konstruktiivisia ratkaisuja tulee suosia ja negatiiviset tulee kyetä estämään. Tekoälysovellukset voivat vahingoittaa mitä erilaisempia ihmisten arjen toimintoja rahaliikenteestä ja liikkumisesta terveyden turvaamiseen ja tietoverkkojen käyttöön. Sääntelylle on siis helppo löytää järkeviä perusteluita.
Tekoäly on keskeinen osa yhteiskuntamme digitaalista muutosta. Yritykset ja julkinen sektori ovat panostaneet voimakkaasti uusien älykkäiden teknologioiden, sovellusten, tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. On tärkeää, että sääntely ei estä tai hidasta innovointia. Eettisten kysymysten ratkaiseminen voidaan nähdä myös innovaation lähteenä. Tekoälyteknologian sisälle on esimerkiksi mahdollista rakentaa älykkäitä turvajärjestelmiä. Tämä on iso urakka, mutta välttämätöntä toteuttaa.
Turvallisuus on sekä teollisuuden, lainsäätäjien että ennen kaikkea kansalaisten kannalta olennainen asia. Vain turvallisesti käytetyllä tekoälyllä voi olla paikka tulevaisuuden älykkäässä yhteiskunnassa. Tämän saavuttaminen edellyttää hyvien hallintotapojen kehittämistä tekoälylle.
Nykyinen hetki saattaa näyttäytyä tulevaisuudessa ratkaisevana ajankohtana, jolloin tekoälyn eettisen kehityksen suuntaviivat määriteltiin. Kriisien ja yhteiskunnallisten haasteiden värittämänä aikana on erityisen tärkeää, että Suomi suuntaa katseensa tulevaisuuteen ja ottaa aktiivisen otteen sen muovaamiseen.
Kirjoittajat työskentelevät Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Etairos -tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan tekoälyn eettistä käyttöä, suunnittelua ja hallinnointia.
Pertti Saariluoma
professori, Jyväskylän yliopisto
Jaana Leikas
johtava tutkija, VTT Oy
Antero Karvonen
tutkija, VTT Oy
