Hyvinvointiyhteiskunta on terminä mielenkiitoinen, Kyse on ollut aineellisen hyvinvoinnin turvaamisesta, ei henkisen. Kuitenkin aineellisuus ja henkisyys kulkevat käsi kädessä.
Meillä on hyvinvointiyhteiskunnan perusta tallella, sillä sosiaaliturvan pohjaa ei ole puhkaistu. Mutta sosiaaliturvamme rakenteet ovat jäykkiä. On vaikea soveltaa erilaisille ihmisille turvaa heidän henkilökohtaisten tarpeidensa mukaan. Työttömillekin näyttää olevan vaikeaa räätälöidä osa-aikatyötä tai työtä yleensäkään. Poliittisista syistä ei uskalleta puhua siitä, pitäisikö työttömyyskorvausten olla vastikkeellisia. Olisiko työttömien oltava aktiivisempia itse? Tästä ei edes keskustella. Sosiaaliturvan arjen pitäisi joka tapauksessa olla paljon pehmeämpää, ja järjestelmästä tulisi löytyä mahdollisuuksia sovelluksiin.
Suomalaisessa yritysjohdossa ja politiikassa tarvitsemme kuitenkin ammatillisten taitojen lisäksi johtajuuteen ja politiikkaan sisäistä kypsyyttä, henkistä laaja-alaisuutta ja sivistystä. Silloin on mahdollista nähdä laajemmalle ja kauemmas kuin oman toimialamme sisäisiin visioihin ja lainalaisuuksiin.
Eurooppalaisen kulttuurimme perusarvoja ovat antiikin Kreikasta lähtien hyvyys, totuus ja kauneus. Kristillinen usko lisäsi tähän lähimmäisenrakkauden. Päätöksentekijöiden työ niin kunnalliselämässä kuin valtakunnan tasolla on myös ihmisten puolella olemista, välittämistä ja huolehtimista. Päätöksenteko palvelee hallinnollisuudessaan juuri kansalaisia. Siksi päättäjän pitäisi aina muistaa kysyä itseltään, miten ratkaisuni edistää kansalaisten hyvää. Poliitikko tarvitsee herkkää mieltä aistia tarpeita ja odotuksia.
Itse toivon, ettei päätöksenteko olisi liian politisoitunutta. Ei poliittisten ryhmien välistä kädenvääntöä ja intressien ajamista, vaan olemista ihmisen puolella. Kansalaisten on vaikea ymmärtää, että kunnallispoliittisessa päätöksenteossa puoluekuri olisi kovin tiukka. Kunnanvaltuutetun työtä voi pitää kutsumuksena, joka vaatii henkistä laaja-alaisuutta ja sydämen sivistystä
Tämän 2023 vuoden alkaessa joudumme taas toteamaan, monet unelmat ovat olleet tuulentupia. Se mitä olimme toivoneet, olikin turhaa. Olisin uskonut, että kaikki tieto, koulutus ja sivistys tekisi meistä parempia ja viisaampia ihmisiä. Huomaan ahneuden ja saalistamisen hengen asustavan meissä. Toivoa olisi voinut, että ihmiskunta olisi vihdonkin kehittynyt saavuttaakseen rauhan maailmassa.
Huomaan, kuinka eurooppalainenkaan ihminen ei ole lakannut tuhoamasta ja tappamasta toinen toistaan. Tätä olisin toivonut, että oman kansamme historia olisi opettanut meidät pitämään huolta toisistamme. Huomaan, että vaurauden kasvaessa yhä vähemmän riittää apua kaikkein heikommassa asemassa oleville. Uskoin, että taloudellinen kehitys poistaisi köyhyyden. Huomaan, että kaikkien aikojen korkeimman kansantulon aikana ruokapankki on pankeista suosituin.
Asioita pitää tehdä viisaammin, säästäväisemmin ja ennen kaikkea luonnonvaroja säästäen. Nyt kulutus vähenee pakon edessä. Perustarpeiden eli energian ja ruuan hinnat ovat kohonneet voimakkaasti. Ilmastotoimia tehdään nyt pakon edessä. Samalla taloudellinen toimeliaisuus vähenee ja työttömyys lisääntyy.
Näkisin mielelläni, että ihminen, jokainen olisi vastuussa omista teoistaan. Se ei olisi kapitalistin vastuuta – eli taloudellisesti vahvojen vastuuta omista teoistaan – vaan hyvinvointiin liittyvää vastuuta lähimmäisistä ja yhteiskuntamme heikommistakin jäsenistä.
Raili Naskali
eduskuntavaaliehdokas (kesk.), Pirkkala
