Pitääkö suomalaisissa yliopistoissa opettaa latinaa, klassista kreikkaa ja antiikin historiaa? Viimeisten muutaman viikon aikana ovat julkisuuteen tulleet sekä Turun ja Oulun yliopistojen aikeet lakkauttaa latinan ja kreikan kielten opetusvirkoja.
Vaikuttaa siltä, ettei tällaisten päätösten laajoja vaikutuksia ymmärretä: niitä ei voi arvioida yksin kyseisten oppialojen tutkintomäärillä, ei edes niissä tehtävällä korkealaatuisen tutkimuksen määrällä. Klassisten kielten ja kirjallisuuden tutkimus, opetus ja osaaminen on perusedellytys koko antiikin- ja keskiajantutkimuksen laajalle ja kansainvälisesti korkeatasoiselle kentälle. Historia, arkeologia, kirjallisuudentutkimus, teologia, filosofia, kielentutkimus ja oikeustiede ovat kaikki riippuvaisia korkealaatuisesta vanhojen kielten osaamisesta.
Vastaavasti, uudella ajalla aina 1800-luvulle asti on klassisilla kielillä tuotettu paljon tutkimuksen kannalta keskeistä materiaalia ympäri Eurooppaa, myös Suomessa. Kaikkien näiden aikakausien tutkimus vaatii klassisten kielten hallintaa. Myös varhaisen historian jatkuva tarkoitushakuinen hyväksikäyttö julkisuudessa vaatii vastavoimakseen vankkaa, alkuperäislähteisiin perustuvaa tieteellistä tutkimusta ja julkisia puheenvuoroja.
On surullista, kuinka yliopistot päätyvät toisistaan riippumatta samankaltaisiin ratkaisuihin, ja leikkaavat resursseja ’huonommin tuottavilta’ oppialoilta. Tässä tilanteessa vetoamme eri yliopistoihin, jotta niistä löytyisi malttia tarkastella ratkaisujaan laajemmassa perspektiivissä niin, että myös klassisten kielten opetuksen tulevaisuus turvattaisiin.
Viimekätinen vastuu on kuitenkin Opetus- ja kulttuuriministeriöllä: sen tulisi tarkistaa rahanjakomallejaan niin, ettei yksittäisten yliopistojen talouslaskelmointi ikään kuin sivutuotteena uhkaa lopettaa kokonaisia tutkimusaloja Suomesta.
Sari Katajala-Peltomaa
FT, johtaja
Ville Vuolanto
FT, varajohtaja
Trivium, Tampereen yliopiston antiikin, keskiajan ja uuden ajan alun tutkimuskeskus