Viime vuodet ovat koetelleet maamme lapsia ja erityisesti nuoria. Koronan vaikutukset näkyvät varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa, kaverisuhteissa ja harrastuksissa. Koronaa seurannut sota Ukrainassa sai monet kantamaan huolta omasta ja läheistensä turvallisuudesta.
Nuoret ovat skarppeja ja tietoisia ympäröivästä maailmasta. Toinen toistaan seuraavat kriisit, mukaan lukien tulevaisuutta värittävä ilmastokriisi, painavat jotakuinkin kaikkien mieltä ja vaikuttavat monien kohdalla myös mielenterveyteen.
Nuorten pahoinvointi ja mielenterveysongelmat huolestuttivat jo ennen koronaa ja viime vuosina huoli on entisestään syventynyt. On ennen kaikkea inhimillisesti, mutta myös taloudellisesti kestämätöntä, että annamme nuorten pudota yhteiskunnan ulkopuolelle.
Tutkimuksista tiedämme, että perhetaustalla on vaikutusta nuoren koulutusvalintoihin ja että huono-osaisuus periytyy herkästi. Meillä on tietoa ja keinoja puuttua eriarvoisuuteen ja syrjäytymiseen, mutta resurssit on saatava kohdalleen. Lasten, nuorten ja perheiden oikea-aikainen tuki eri elämäntilanteissa on kriittisen tärkeää koko yhteiskunnan kestävyydelle.
Neuvolapalvelut, kouluterveydenhuolto ja nuorisotyö sekä laadukas varhaiskasvatus ja koulutus ovat avainasemassa syrjäytymisen ehkäisyssä. Lapset ja nuoret tarvitsevat ympärilleen välittäviä aikuisia, joilla on aikaa pysähtyä heille tärkeiden asioiden äärelle ja kysyä kuulumisia, huomata huolia ja kulkea rinnalla.
Vihreissä olemme ehdottaneet niin sanottua teinineuvolaa murrosikää lähestyvien nuorten perheiden tueksi. Näin vahvistettaisiin myös vanhempien valmiuksia olla nuoren tukena uudessa elämänvaiheessa. Neuvolakäynnin tai perhevalmennuksen kaltainen kevyt kannattelu voisi estää vakavampien ongelmien syntymistä ja auttaa huomaamaan ne perheet, joissa apua jo tarvittaisiin enemmän.
Mitä enemmän vaikeuksia lapsi tai nuori kohtaa, sitä tärkeämpää on saada oikeaa apua oikeaan aikaan. Liian usein käy niin, että eri tukimuodot eivät keskustele tarpeeksi keskenään ja ihminen jää ihmettelemään pirstaleista järjestelmää. Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla palveluiden jatkuvuus ja pysyvät aikuiset ovat tärkeitä.
Aikuisuuden kynnyksellä olevien nuorten palveluihin on syytä kiinnittää huomiota. Apu ja tuki ei saisi katketa yhdessä yössä täysi-ikäisyyden myötä. Jälkihuollon ikäraja on nostettu 25 ikävuoteen, mutta miten käy niiden nuorten, jotka eivät ole jälkihuoltoon oikeutettuja? Aikuissosiaalityön resurssit eivät vastaa lastensuojelussa aloitettua työtä, mielenterveyspalveluissa ja toimeentulossa voi tapahtua yllättäviä muutoksia.
Aikuisuuden kynnyksellä määritellään tulevaisuuden suuntaa. On sekä nuoren että yhteiskunnan etu, että kukaan ei siinä hetkessä pääse putoamaan kelkasta.
Anna Moilanen
varavaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas (vihr.), Tampere
Saara Hyrkkö
kansanedustaja (vihr.), Espoo
