Kuulin hiljattain, kuinka Australiassa oli tehty koko sivun juttu siitä, että Australia oli peräti 11. vertailtaessa kansakuntien onnellisuutta. Sitä pidettiin aivan upeana asiana.
Millainen on ollut Suomessa reaktio siihen, että olemme olleet viisi kertaa ensimmäisiä? ”Jaha, vain niin. Mahtaako pitää paikkansa?” Sitten luetellaan pitkä rivi suomalaisten ongelmia ja päädytään siihen, että tuollaisiin tuloksiin ei ole luottamista.
Lue lisää: Suomi on jo viidettä vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa – Ruotsi vasta sijalla seitsemän
Onneksi jopa poliitikkojen puheissa on kuultu kommentteja, että ihmeen hyvin meillä täällä Suomessa menee, mutta sitten tulee taas pitkä luettelo ongelmista. Kun olin ennen koronaa tilaisuudessa, jossa Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier halusi tietää, miksi Suomi on onnellisuudessa ykkönen, moni osallistuja alkoi kertoa Suomen ongelmista. Minua hävetti ja yritin sanoa jotakin positiivista, mutta sitä ei haluttu jatkaa.
Nyt saamme päivästä toiseen kuulla, kuinka kaamea luontokato meillä on ja miten paljon puuta ja turvetta poltetaan. Paljon huonommin voisi olla, sillä parhaiten Euroopassa luonto on säilynyt Suomessa ja Kyproksessa. Tällaisen arvion teki hiljattain Lontoon luonnonhistoriallinen museo. Tässä voisi jo hiukan paukutella henskeleitä.
Hiljattain oli lehdissä uutisia, joiden mukaan Saksassa kivi- ja ruskohiiltä käytetään sähkön tuotantoon 43 prosenttia ja maakaasua 16,5 prosenttia. Tällaisia lukuja saadaan monissa muissakin maissa. Fossiilisten polttoaineiden käyttö on kaikkein suurin ongelma luonnon kannalta.
Myös metsänhoitoon kohdistuu paljon kritiikkiä. Metsiä on käsitelty yli 100 vuotta aivan väärin huolimatta siitä, että metsähoitoa on tarkasti valvottu ja taimia on istutettu kaadettujen tilalle. Nähtävästi parempi vaihtoehto olisi ollut, että hakattu metsä olisi jätetty oman onnensa nojaan, olipa tulos mikä tahansa. Joskus olisi hyvä muistaa, että Suomen hyvinvointi on rakentunut ja edelleen paljolti rakentuu metsän varaan. Jos metsä olisi jätetty oman onnensa varaan, Suomi ei nyt olisi hyvinvointitilastojen kärjessä. Ei olisi vauraita kaupunkejakaan. Kaupunkien tekemiltä tuhoilta tosin olisi paljolti säästytty.
On oikein, että myös ongelmat tuodaan esiin, mutta jos tähän maahan halutaan muista maista työvoimaa, tuskin kannattaa jankuttaa suomalaisten ongelmista. Kaikkialla omaa maata kehutaan ja sen vahvuuksia tuodaan sumeilematta esiin. Vaatimattomuus on kaunista, mutta sillä ei kansainvälisessä kanssakäymisessä pitkälle pötkitä.
Kun tuodaan Suomen ulkopuolella hyvää tarkoittaen epäkohtia esiin, se herättää kummastusta, sillä se on perin harvinaista. Silloin täytyy olla tarkkana, sillä rehellisen tuntuiset kuvaukset otetaan vakavasti. Täällä kotimaassa taas on hyvä muistaa, että ongelmien kuvaaminen kärjistäen synnyttää vastavaikutuksen. Syntyy polarisaatioilmiö, jossa kummankin osapuolen käsitykset kärjistyvät.
Uskon, että myönteisemmällä otteella saadaan enemmän aikaan jopa silloin, kun tuntuu siltä, että pikaisia toimia tarvitaan.
Markku Ojanen
Lempäälä
