Oletko koskaan kuvitellut, millaista olisi opiskella digitaalisen järjestelmän kanssa, joka irtisanoo yhteistyösopimuksen harva se päivä? Monissa kouluissa on siirrytty käyttämään digitaalisia oppimateriaaleja, jotka eivät aina toimi halutulla tavalla.
Digitaaliset oppimateriaalit ovat käytännöllisyyden kannalta erittäin käteviä, koska niitä käytettäessä ei tarvita kirjojen tai vihkojen kuljetusta tunneille. Käytännöllisyyden lisäksi järjestelmä vaatii kuitenkin toimivuutta, mikä ei kaikissa digimateriaaleissa toteudu.
Koska digitaaliset oppimateriaalit on kehitetty viime vuosina, niiden toimivuus ei vielä ole taattua. Huono toimivuus näkyy käytön aikana. Oma kokemukseni kielten opiskelusta digitaalisilla oppimateriaaleilla on seuraavanlainen: teen tehtävän, palautan tehtävän, odotan tehtävän latautumista, saan virheilmoituksen, päivitän sivun, näen tekemäni tehtävän kirjoituslaatikon tyhjänä, teen tehtävän uudelleen ja saan sen vihdoin ja viimein palautettua.
Tämän lisäksi järjestelmä merkitsee luvattoman suuren määrän tehtäviä ”virheellisiksi” pienien kirjoitusvirheiden vuoksi, koska järjestelmällä ei ole tekoälyä niiden huomaamiseksi.
Huonon toimivuuden lisäksi digitaalisissa oppimateriaaleissa piilee myös toinenkin ikävä puoli. Kun opettaja puhuu luokan edessä ja opettaa asioita, digitaalisen materiaalin ääressä työskentelevät oppilaat saattavat helposti ajautua viihteen puolelle eli toisin sanoen pelaamaan pelejä tai katselemaan videoita. Tämä tietenkin haittaa keskittymistä ja oppimista.
Mielestäni digiloikka on itsessään hyvä idea, mutta se vaatii vielä aika paljon kehittämistä. Esimerkiksi digioppimateriaaleja tulisi parantaa roimasti, jotta ne toimisivat ja tehostaisivat oppimista. Voisi myös olla järkevää siirtyä takaisin paperisiin tehtäväkirjoihin. Ne eivät lataa, anna virheilmoituksia, houkuttele pelaamaan nettipelejä, eivätkä itsessään kuluta sähköä. Vanha, kunnon tehtäväkirja toimii kuin junan vessa.
Toivo Lehtinen
8. luokka, Vuorentaustan koulu, Ylöjärvi
