Palvelutalosta lopetettiin yhteisruokailu – yksin asuvalle vanhukselle ruokailu oli päivän kohokohta

Yhteisruokailun aikana vanhukset saattoivat sopia yhteisestä rollaattorikävelystä tai kahvittelutuokiosta illemmalla.

19.1. 19:15

Sain ensikosketuksen hyvinvointialueen tuomiin muutoksiin vanhustyön filosofiassa Pirkanmaalla, josta olen kotoisin ja jossa 91-vuotias isäni viettää vanhuuttaan.

Vanhusten palvelutalo muuttui tavalliseksi vuokra-asunnoksi ilman mitään keskusteluja. Samassa talossa ollut kotipalvelun henkilökunta siirtyi terveyskeskukseen. Turvaa tuoneen kotipalvelun henkilöstön oveen ilmestyi tyly lappu: ”Olemme siirtyneet terveyskeskukseen”.

Kotipalvelu toimii mutta yhteisruokailut ja aamupuuron toimitus lopetettiin. Jokainen saa hoitaa ruokailut itse ostopalveluna, mikäli sellaista alueelta löytyy. Tämä ei ole enää se palvelu, johon isämme alun perin kotoa muutti. Missä on vanhuspalvelun ostaneen kuluttajansuoja?

Yksin asuvalle iäkkäälle vanhukselle jokapäiväinen yhteisruokailu oli päivän ehdoton kohokohta. Ja ruoka maistui, koska se oli tuoretta ja hyvää. Ruoka – ihmiselon viimeisiä nautintoja. Yhteisruokailu katkaisi päivän, sai nähdä talon väkeä, jutella kuulumisia, tuntea kuuluvansa joukkoon ja nauttia ruokansa kodikkaassa ilmapiirissä yhdessä.

Yksinäisyyden suuri varjo poistui hetkeksi ja riitti osin valaisemaan loppupäivääkin. Kaikki osaamme kuvitella mikä ero on syödä yksin tai yhdessä päivittäin. Yhteisruokailun aikana vanhukset saattoivat sopia yhteisestä rollaattorikävelystä tai kahvittelutuokiosta illemmalla.

Kuulovammainen isäni ei voi soittaa sopiakseen tällaista. Yksinäisyyden peikko astui koronavuosien jälkeen takaisin isäni asuntoon. Isäni masentui muutoksesta aikalailla juuri kun edelliset masentavat asiat oli saatu voitettua.

9. tammikuuta isäni löytyi aamulla sängystään tajuttomana ja vietiin sairaalaan. Ainoa syy joka löydettiin oli kuivuminen.

Eikö isälle ollut enää ruoka ja juoma maistunut? Itse arvelen, että elämänvoima yksinkertaisesti hiipuu isästäni, koska elämää ylläpitävät viimeisetkin voimaa ja merkitystä antaneet sosiaaliset rakenteet vietiin häneltä yhteisruokailun loppumisen myötä.Tämäkö on vanhushuollon tavoite?

Näin vanhoille ihmisille itsenäinen yhteydenpito on vaikeaa, sen tulisi sisältyä rakenteisiin ja tapahtua ilman omaa suurta ponnistelua. Sen olen sivustaseuraten nähnyt. Tämä tuntuu erityisen surulliselta ja irvokkaalta, koska samaan aikaan media huutaa vanhusten yksinäisyyden ongelmaa. Tässäkin vanhusten vuokratalossa yhteisruokailut olisi helppo järjestää ja sillä hoitaa tätä pitkään elävien suurinta surua – yksinäisyyttä.

Tätä aikamme vanhustenhoidon filosofiaa on vaikea sietää etenkin, koska ongelma on meillä kaikilla tiedossa ja monessa tapauksessa se olisi suhteellisen yksinkertainen ratkaista. Mutta toimintatapoja, toisten ihmisten elämän loppuvuosia, suunnitellaan toimistopöydän takana, talousluvut nenän alla. Onko sairaalahoito sitten edullisempaa? Suunnittelijoiden ei tarvitse kohdata, saatikka myötäelää, vanhusten yksinäisyyttä.

Miksi tällaista tehdään?

Anu Lehtola-Donner

Joensuu

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut