Vanhemmille oikeus päättää lastensa uskontokasvatuksesta

Koulun ja varhaiskasvatuksen yhtenä tehtävänä on välittää suomalaisia kulttuuriperinteitä jälkipolville, kirjoittaa Pekka Mattelmäki.

13.1. 19:15

Mielipidekirjoituksessa Aliisa Piirla esittää (AL 11.1.), ettei päiväkotien eikä koulujen tehtävänä ole ylläpitää kristillisiä perinteitä ja ettei uskontokasvatus kuulu varhaiskasvatuksen piiriin. Kuitenkin muun muassa YK:n ihmisoikeussopimuksen ja lastenoikeussopimuksen mukaan lasten vanhemmilla on oikeus päättää millaista uskontokasvatusta heidän lapsilleen tulee antaa. Samaa linjaa esittää Euroopan ihmisoikeussopimus ja lasten oikeuksien sopimus. Siksi ei koulu- eikä varhaiskasvatusviranomaisilla eikä eri hallintotasojen luottamuselimillä pitäisi olla ensisijaista oikeutta määrätä lasten uskontokasvatuksesta.

Valitettavasti ei koulu- eikä varhaiskasvatusviranomaisilla ole ollut maassamme, muun muassa Tampereella, tapana kysellä vanhemmilta, millaista uskontokasvatusta lapsille pitäisi varhaiskasvatuksen aikana ja koulussa antaa, vaikka Suomi on kyseiset sopimukset allekirjoittanut. On alettu olettaa, että niin sanottu tunnustukseton opetus on neutraalia ja sopii kaikille ja näin ollen esimerkiksi kristillisistä koulun ja päiväkodin toimintapiirteistä voidaan luopua tasa-arvoon vedoten.

Tämä viranomaislähtöinen luopumispäättäminen sotii kuitenkin YK:n ja EU:n sopimuksia vastaan. Tasa-arvoon vetoamine on tässä kohdassa perusteetonta.

Koulun ja varhaiskasvatuksen yhtenä tehtävänä on välittää muun muassa suomalaisia kulttuuriperinteitä jälkipolville. Jos kulttuuriimme kuuluvat kristilliset elementit hävitetään koulusta vanhemmilta kysymättä, jäljelle jää kovin epämääräinen kulttuurikuva: kuin joulukuusi ilman neulasia, oksia ja koristeita. Suomen lippuakaan ei voisi jatkossa koulussa käyttää, kun lipussa on risti, mikä voidaan tulkita kristilliseksi symboliksi. Kyseenalaiseksi voitaisiin jopa asettaa oppilaan koulumatkan reitti, jos reitin varrella on näkyvissä kristillinen kirkko.

Tunnustukseton elämänkatsomus on pohjimmiltaan uskomuspohjainen samoin kuin uskontoon pohjautuva elämänkatsomus. Kumpikaan ei perustu niin sanottuun tieteeseen. Väite, että tunnustukseton opetus olisi neutraalimpaa kuin uskontoon pohjautuva, on silmänlumetta eikä tarkkaan ottaen pidä paikkaansa. Tunnustuksettoman opetuksen perimmäiset johtotähdet ja auktoriteetit ovat vain epämääräisempiä kuin uskontoon pohjautuvan. Tunnustukseton opetus ei ole myöskään sen tasa-arvoisempaa kuin muunlainen opetus.

Näin lasten uskontokasvatuksessa ja opetuksessa lasten vanhemmille tulee antaa edellä mainittujen kansainvälisten sopimusten mukainen heille kuuluva oikeus vaikuttaa asiaan nykyistä paremmin. Lasten omat katsomukset päiväkotiin ja kouluun tultaessa kun eivät vielä ole kypsiä valintojen tekoon. Ei viranomaisilla eikä myöskään eri hallintotasojen luottamuselimillä pitäisi olla oikeutta demokratiaan vedoten tehdä tässä kohden valintoja ohi vanhempien oikeuksien.

Pekka Mattelmäki

Tampere

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut