Pelkkä lakimuutos ei riitä – seksuaaliväkivallan torjuminen vaatii laajempia keinoja

Muutoksen myötä huomio kääntyy tekijään, mitä hän teki varmistaakseen suostumuksen seksiin. kirjoittaa kansanedustaja Iiris Suomela.

9.1. 17:15

Seksuaalirikoslainsäädäntö muuttui 1.1.2023. Uudistuksen tavoite on turvata jokaisen itsemääräämisoikeus ja koskemattomuus, sillä oikeus päättää oman kehon rajoista on ihmisoikeus. Tavoitteeseen pääseminen vaatii kuitenkin vielä paljon työtä.

Isoin muutos koskee raiskauksen määritelmää. Jatkossa seksi ilman suostumusta on raiskaus. Raiskauksen aiempi määritelmä taas nojasi väkivaltaan tai sen uhkaan. Tällöin jäi tunnistamatta, että jo raiskaus itsessään on väkivaltaa.

Vanha määritelmä oli muutenkin puutteellinen. Vaikka uhri olisi sanonut selkeästi “ei” seksille, oikeus saattoi silti katsoa, ettei kyseessä ollut raiskaus. Uhrin olisi pitänyt vastustella tekoa voimakkaammin.

Jatkossa keskeinen kysymys ei ole, että vastusteliko uhri tekoa tarpeeksi. Huomio kääntyy tekijään: mitä hän teki varmistaakseen suostumuksen seksiin?

Raiskauksen määritelmän lisäksi lakia korjataan myös laajemmin. Sanallinen ahdistelu ja ei-toivotut alastonkuvat kielletään. Myös netissä tapahtuvaan väkivaltaan puututaan tarkemmin. Monien rikosten rangaistuksia kovennetaan etenkin lapsiin kohdistuvan väkivallan osalta.

Lue lisää: Pirkanmaalainen perheenäiti sai poliisilta kirjeen: tytär oli järkyttävän rikoksen uhri – Kun poliisit saivat kiinni epäillyn, he eivät meinanneet uskoa näkemäänsä

Suurin rangaistuksia kiristävä muutos on, että jatkossa entistä isompi osa seksuaaliväkivallasta ylipäätään tunnistetaan rikokseksi. Aiemman lain aikana valtaosa raiskauksista ja ahdistelusta ei johtanut tuomioon lainkaan.

Esimerkiksi vuonna 2017 poliisin tietoon tuli 1245 raiskausta. Niistä noin 70 prosenttia selvitettiin ja lähetettiin syyttäjälle. Vain kolmasosa ilmoitetuista rikoksista päätyi oikeuskäsittelyyn, ja ainoastaan 17 prosenttia tapauksista johti tuomioon.

Epäsuhta tapahtuneen väkivallan ja tuomioiden välillä vain pahenee, kun huomioidaan, että valtaosa raiskauksen uhreista ei edes tee rikosilmoitusta.

Syitä epäsuhdan taustalla on monia. Yksi niistä oli vanhan seksuaalirikoslain puutteellisuus ja epätarkkuus, jonka myötä vain pieni osa raiskauksista täytti rikoslain tunnusmerkistön riittävän selkeästi. Tätä ongelmaa tuore uudistus korjaa.

Monia haasteita jää kuitenkin ratkaistaviksi tulevien eduskuntavaalien jälkeen, kun uusi hallitus aloittaa työnsä. Poliisille ja oikeuslaitokselle on varmistettava riittävät resurssit ja osaaminen seksuaaliväkivallan käsittelyyn.

Seksuaaliväkivaltaa koskevat rikosilmoitukset on käsiteltävä viipymättä. Näin ei valitettavasti tällä hetkellä tapahdu, kuten apulaisoikeuskanslerin 23.11.2022 julkaisemasta selvityksestä käy ilmi.

Apulaisoikeuskanslerin ratkaisussa ehdotetaan useita toimia tilanteen korjaamiseksi. Keskeisin näistä on esitutkintojen etenemisen tiiviimpi seuranta ja sisäinen valvonta. Näin viiveet ja haasteet pystytään tunnistamaan kunnolla, jolloin niihin voidaan puuttua tehokkaammin.

Apulaisoikeuskanslerin mukaan puutteet seksuaalirikosten tutkinnassa eivät johdu ainoastaan resurssipulasta. Se on kuitenkin osasyy esitutkintojen pitkittymiseen.

Tällä hallituskaudella olemme lisänneet poliisien määrää 300 poliisilla. Määrärahoja on kasvatettu merkittävästi niin poliisin kuin oikeuslaitoksen osalta. Seksuaalirikosten käsittelyä on pyritty tehostamaan ja viranomaisten osaamista kehittämään.

Suunnan on pysyttävä samana myös ensi kaudella, jotta seksuaaliväkivallan uhrien oikeudet eivät jää kuolleeksi kirjaimeksi vaan toteutuvat myös käytännössä. Tärkeää on myös sosiaali- ja terveydenhuollon tekemä työ väkivallan torjumiseksi ja uhrien auttamiseksi. Myös tälle työlle on varmistettava riittävä rahoitus.

Iiris Suomela

Kirjoittaja on pirkanmaalainen kansanedustaja (vihr.)

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut