Ilman henkilöstöä ei ole palveluita – hoidammeko jatkossa läheisemme itse?

Jos vanhusten hoivapalvelut halutaan turvata, pitää resurssi kohdentaa hoivapalveluihin, kirjoittaa Sonja Hietaranta.

7.1. 17:20

Ympärivuorokautisten hoivapalveluiden sekä kotiin tuotettujen hoivapalvelujen tarve kasvaa jatkuvasti. Kotihoidon asiakasmäärät ovat kasvaneet kahden vuoden aikana 4000 asiakkaalla ja kasvun ennustetaan nopeutuvan tulevina vuosina. Koko maan tasolla laitospaikkojen tarpeen on ennustettu kasvavan 1,4-kertaiseksi vuoteen 2040 mennessä.

Vanhuspalvelulakiin perustuvan henkilöstömitoituksen tavoitteena on turvata laadukas hoito hoivapalveluiden asiakkaille. Silti yhä useampi jää vaille palveluja, joihin hänellä olisi oikeus. Kun ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen edellyttämää määrää hoitajia ei ole saatavilla, vanhuksia ei voida ottaa vastaan hoivapaikoille ja hoivakoteja on jouduttu jopa sulkemaan. Kynnys päästä ympärivuorokautiseen hoivaan on noussut. Myös jonot kotihoitoon ovat pidentyneet. Vanhuspalveluiden vaikea henkilöstötilanne on heijastunut myös erikoissairaanhoitoon ja ruuhkauttanut päivystykseen. Hoivapaikkoja tarvitaan lisää.

Henkilöstömitoituksen käyttöönotto tehostettuun palveluasumiseen ja pitkäaikaiseen laitoshoitoon on aloitettu asteittain vanhuspalvelulain voimaantulon 1.10.2020 jälkeen. Hoitohenkilöstön työvoimapulan vuoksi hallitus on arvioinut uudistuksen aikataulua uudelleen ja 0,7 vähimmäishenkilöstömitoitus tavoitteeseen siirtyminen on porrastettu tapahtuvaksi 1.12.2023. Osaavan ja riittävän henkilöstön saatavuuden turvaaminen on koko sosiaali- ja terveyspalveluiden kohtalonkysymys. Ilman henkilöstöä ei ole palveluita.

Henkilöstömitoitus koskee välitöntä asiakastyötä, hoitoa, huolenpitoa ja kuntoutusta tekevää henkilöstöä. Muu työ kuten siivous ja ruoan valmistus on tarkoituksenmukaista tehdä muun kuin hoitoalan työntekijän toimesta.

Henkilöstön saatavuuden turvaamiseksi on ehdotettu muun muassa aloituspaikkojen lisäämistä hoitoalan koulutukseen sekä hoiva-avustajien kouluttamista, työttömien tai alalta lähteneiden houkuttelemista palaamaan hoitotyöhön, työperäistä maahanmuuttoa, uutta teknologiaa, henkilökunnan liikkuvuuden lisäämistä sekä työn houkuttelevuuden lisäämistä nykyistä paremmilla vaikutusmahdollisuuksilla omaan työhön ja urakehitykseen.

Ehdotetut keinot ovat tarpeellisia, mutta eivät ratkaise akuuttia kriisiä.

Tilanteen ratkaisemiseksi joudutaan tekemään valintoja. Jos vanhusten hoivapalvelut halutaan turvata, pitää resurssi kohdentaa hoivapalveluihin. Hoivapalvelut turvaamalla helpotetaan myös erikoissairaanhoidon ja päivystyksien ruuhkaa.

Priorisointi ei saa jäädä yksittäisen lääkärin tai hoitajan tehtäväksi, vaan päättäjien on osallistuttava keskusteluun. Päätösten tueksi tarvitaan vaikuttavuustietoa. Säästöjä on saatavissa, jos sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tuotetaan siellä, missä ne sujuvasti, kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti voidaan tuottaa. Tähän tarvitaan eri toimijoiden, julkisen, yksityisen sekä järjestöjen palvelujen tarkoituksenmukaista hyödyntämistä ja nykyistä sujuvampaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Säästöjä ja helpotusta resurssipulaan saataisiin myös tuloksekkaalla päihdehoitojärjestelmällä.

Hoivan tarpeeseen pystytään vastaamaan, mutta se vaatii muutoksia vasta aloittaneiden hyvinvointialueiden toimintaan.

Sonja Hietaranta

ylihoitaja, eduskuntavaaliehdokas (kok.), Tampere

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut