Tampereen lähimetsistä on poistettu kuollutta puuta – lisää kuivuneiden kuusten poistoja on suunniteltu ainakin Kalkun ja Peltolammin alueille

Noin neljännes metsälajeistamme, 4000 – 5000 lajia, on tavalla tai toisella riippuvaisia metsiemme lahopuusta, kirjoittavat Jari-Pekka Tamminen ja Saraleena Aarnitaival.

23.12.2022 19:00

Tampereella on syksyn ja alkutalven aikana poistettu lähimetsistä huomattava määrä kuollutta puuta. Toimenpiteitä on perusteltu liikuntaharrastusten (Kauppi, Suolijärvi) ja aarniometsän keskelle rakennettavien omakotitalojen (Hervantajärvi) turvaamisella. Puutavara on myyty metsä- ja energiateollisuudelle, joka valmistaa siitä lyhytikäisiä tuotteita tai päästää sen suoraan hiilidioksidina ilmaan polttamalla.

Kuollut puu nähdään lähiluonnon heikkoutena ja uhkana ihmisen toimeliaisuudelle eikä metsäluonnon monimuotoisuuden ja hiilensidonnan ylläpitäjänä, mitä se todellisuudessa on.

Noin neljännes metsälajeistamme, 4000 – 5000 lajia, on tavalla tai toisella riippuvaisia metsiemme lahopuusta. Näiden joukossa on paljon uhanalaisia lajeja, jotka tarvitsevat elääkseen puuta, joka on ollut kuolleena juuri tietyn ajan ja lahonnut juuri tietyllä tavalla. Lajeille tärkeää on lahopuujatkumo, jossa metsässä on erikokoisia, eri aikoina kuolleita ja eriasteisesti lahonneita puita. Joitakin elinvoimaisia lajeja – kuten varttuneissa kuusikoissa viihtyvää pohjantikkaa – tavataan enää niissä kantakaupungin metsissä, joissa kuolleita kuivuneita kuusia on jätetty pystyyn. Lahopuun vähyys on tutkitusti suurin yksittäinen metsälajien uhanalaisuutta aiheuttava tekijä. Luonnontilaisissa metsissä lahopuuta on helposti sata kuutiometriä hehtaaria kohden, kun taas puuviljelmillä lahopuuta tapaa hädin tuskin muutaman motin verran.

Metsien kuolleet puut ylläpitävät rikasta eliölajistoa, mutta lahotessaan ne vaikuttavat myös hiilen kiertoon metsissä ja ilmakehässä. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan kuollut puuaines voi Suomen oloissa varastoida hiiltä jopa sadoiksi vuosiksi. Metsien hiilinielua kasvatetaan säilyttämällä myös kuolleiden puiden hiilivarastot. Kuivuneita kuusia poistamalla Tampereen kaupunki jäljittelee puuntuotantoalueilla käytössä olevia toimenpiteitä eikä niinkään luonnon omia toimintoja, joissa kuollut puu jää myrskyn tai muun häiriön jälkeen metsään.

Vuodelle 2023 on suunniteltu lisää kuivuneiden kuusten poistoja ainakin Kalkun ja Peltolammin alueille, joista jälkimmäisessä jopa luonnonsuojelualueen välittömään läheisyyteen. Tampereen kaupunki ei ole käynnistänyt omistamissaan metsissä laajoja lahopuuinventointeja tai kuolleesta puusta riippuvaisten lajien kartoituksia, jotta suunniteltujen hakkuiden vaikutuksia voitaisiin arvioida luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Toiminnan seurausten avoin arviointi on vähintä, mitä voi tehdä, vaikka ei sitten lopulta pystyisikään muuttamaan omaa toimintaansa.

Toisaalta vastuullinen yhtiö ei osta viimeisiä monimuotoisen kaupunkilähiluonnon sirpaleita, vaan suuntaa puunhankintansa maaseudun laajoihin, sertifioituihin puuviljelmiin.

Jari-Pekka Tamminen

DI, MMK, opettaja, Tampere

Saraleena Aarnitaival

FT, tutkija, Tampere

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut