Onko kotihoitoa demonisoivien tutkimusten tarkoitus häivyttää perheen merkitys?

Kotihoidontukea mustamaalaavilla tutkimuksilla kävellään tarkoitushakuisesti muiden tutkimusten yli, kirjoittaa Riitta Kuismanen.

7.12.2022 17:30

Varhaiskasvatus ja kotihoito asetetaan usein vastakohdiksi. Hätkähdyttävin oli artikkeli (AL 2.12) VATT:n tutkimuksesta, jossa väitettiin, että kotihoidontuesta on haittaa lapsille ja äideille. Se johtaa heikompaan koulutukseen, tulot putoavat ja jopa riski rikoksiin kasvaa.

Kotihoidon vaikutuksia ja merkitystä voidaan tutkia monesta näkökulmasta. Vuonna 2016 oli tutkimus, joka tehtiin puhtaasti sosioekonomisesta näkökulmasta. Tutkijan mukaan lapsen hyvinvointia ei siinä tarkasteltu. Siinä kehotettiin viemään lapset varhaisemmin päivähoitoon ja sitä perusteltiin koulumenestyksellä ja pärjäämisellä (Jani Erola 2016).

Tutkimuksessa unohdettiin kertoa, että korkeasti koulutetut vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon varhaisemmin kuin muut ja perhetaustalla tunnetusti on suuri vaikutus koulumenestykseen. Tutkimus myös tehtiin laman aikana, jolloin ne perheet, jotka onnistuivat säilyttämään työpaikkansa, veivät lapsensa päivähoitoon.

Lue lisää: ”Harkitsin jo irtisanoutumista, sen verran stressaavaa oli” – Aamulehden lukijat kertovat, millaisia järjestelyjä lasten päivähoito vaatii ja mikä voisi auttaa

Lue lisää: Tutkimusten mukaan vanhemmuuden rima on korkealla – vastuu lapsen kehityksestä painaa, vaikka vuoro­vaikutuksen lisäksi siihen vaikuttavat muutkin asiat

Tuollaisilla kotihoitoa demonisoivilla tutkimuksilla kävellään tarkoitushakuisesti muiden tutkimusten yli. Muun muassa kasvatustieteiden tohtori Erja Rusasen mukaan pienen, alle kolmivuotiaan lapsen turvallisuuden tunne voi järkkyä, kun hän joutuu uusiin ja alati vaihtuviin tilanteisiin. Hän ei kykene keskittymään leikkimiseen tai tutkimaan ympäristöä vaan hänen energiansa ja aikansa menee turvallisuuden tunteen hakemiseen.

Se näkyy keskittymishäiriöinä, motorisena levottomuutena, vetäytymisenä, itkuisuutena tai huomion hakemisena sanoo Rusanen.

Liian suuret ryhmät, ero vanhemmasta, vaihtuvat hoitajat, melu ja lasten keskinäiset ristiriidat kuormittavat lasta. Kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi on tutkimuksissaan todennut, että lapsen kokema stressi näkyy korkeampana kortisolitason nousuna ja se vaikeuttaa lapsen kykyä lukea sosiaalisia signaaleja Se myös vaikeuttaa muistia ja oppimista.

Pieni lapsi on riippuvainen häntä hoivaavasta henkilöstä kolmen ensimmäisen vuoden ajan. Turvallinen kiintymyssuhde syntyy läheisessä, luottamuksellisessa ja pysyvässä vuorovaikutuksessa. Lapsi kokee, että viesteihini vastataan ja minusta huolehditaan.

Tämä ei ole kritiikki ammattitaitoisia varhaiskasvattajia kohtaan, vaan huoli myös heidän jaksamisestaan. Tilanteessa, jossa henkilöstöpula uhkaa sekä lasten että aikuisten hyvinvointia ja varhaiskasvatukselle asetetut, sinänsä hyvät tavoitteet eivät aina toteudu.

Lasten ja nuorten pahoinvointi on otettava todesta, oireet eivät nouse tyhjästä. Haasteita on myös perheissä ja siinä tapauksessa varhainen päivähoito on lapsen etu. Joten hoitomuotojen vastakkainasettelu aiheuttaa ainoastaan ahdistusta vanhemmissa, jotka ovat jo valmiiksi uupuneita.

Häivytetäänkö perheiden merkitys, jotta lapset saataisiin yhä nuorempina varhaiskasvatukseen ja äidit töihin? Perhepoliittiset ratkaisut on tehtävä ensisijaisesti lapsen edun näkökulmasta. Tähän velvoittaa jo YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Pienten lasten hyvinvointi ei saa olla alisteinen työmarkkinoiden tarpeille.

Mahdollistamalla pienten, alle kolmivuotiaiden kotihoito, säästyy paikkoja päivähoidossa sitä kipeämmin tarvitseville ja ryhmäkoot pysyvät pieninä.

Riitta Kuismanen

sosiaalipsykologi, aluevaltuutettu (kd.), Pirkkala

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut