Kari Itkonen (AL 27.11.) toteaa, että kirkko näyttää kuuluvan koulutetuille ja vauraille. Hän tekee päätelmänsä äskettäisissä kirkkovaaleissa valituiksi tulleiden perusteella.
Kirkkohan on laitoksena lähinnä valtaapitävän yläluokan propagandaväline. Pahimmillaan se on nähtävissä Venäjän patriarkka Kirillin johtamana rikollisen yksinvaltiaan tukikoneistona.
Se tarkoittaa, että laitostuneena kirkolla on taipumus asettua valtaapitävien tueksi, mikä on nähtävissä Suomenkin historiassa. Kirkon asenne vuonna 1918 ja seuraavina vuosina oli punaisia kohtaan julma ja hyvin kaukana kristillisyyden todellisesta sisällöstä. Siitä on vasemmistolle jäänyt syvä trauma ja suuri epäluottamus kirkon kykyyn olla aidosti köyhien ja osattomien kirkko.
Pystyykö se vastaamaan edes kurjan ja syntisen sielunhätään? Onko sillä kovin paljoa tekemistäkään Kristuksen alkuperäisen opin kanssa?
Minun mielestäni Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, ollakseen kaikkien kirkko, tulisi ensinnäkin pyytää anteeksi menettelyään ja asennettaan vuonna 1918.
Toiseksi sen tulisi aatteeltaan lähestyä Vapautuksen kirkkoa, joka oli elävä liike Etelä-Amerikassa vuosikymmeniä sitten, kun näkyvät kirkolliset johtajat pyrkivät palauttamaan sikäläistä kirkollisuutta juurilleen, lähemmäs Kristuksen jäljille kehittynyttä alkuseurakuntaa.
Tellervo Tuominen
Tampere
