Maahanmuutosta keskusteleminen on kuin näytelmä, jossa on valmis käsikirjoitus

Niin kauan kuin keskitytään hyökkäys- ja puolustusasemiin, on keskustelu kehämäistä ja kankeaa, kirjoittaa Piia Metsähonkala.

24.11. 19:00

Maahanmuutosta on keskusteltu politiikassa vuosia ja keskustellaan aktiivisesti edelleen. Vaikka aihetta on puitu jo pitkään, maahanmuuttopuheen luonne on muuttunut varsin vähän. Se on kuin näytelmä, jossa on valmis käsikirjoitus ja vuorosanat.

Maahanmuuttokeskustelua voimakkaasti leimaava piirre on dikotomia, mustavalkoinen puolesta tai vastaan -ajattelu. Osa näkee maahantulijat moitteettomina monikulttuurisuuden lähettiläinä ja huoltosuhteen sekä työvoimapulan pelastajina, osa epävakautta aiheuttavana taloudellisena taakkana.

Lue lisää: Pirkanmaalla 14 vuotta asunut mies ei saa oleskelulupaa: ”Miettikää sitä, että minulla on vakituinen työ valmiina”

Lue lisää: Yli 1 600 Suomeen paennutta juuttui pakolaiskriisin jälkeen välitilaan, joka on jatkunut jo vuosia – Osa heistä asuu yhä Tampereen vastaanotto­keskuksessa, jonka lapsille se on ainoa koti

Maahantulijoiden lisäksi kaksijakoinen hyvä-paha-retoriikka ulottuu ilmiötä kommentoiviin poliitikkoihin.

Maahanmuuton puolestapuhujat ovat ihmisoikeustaistelijoita ja hyviä ihmisiä, kritiikin esittäjät sen sijaan kylmäkiskoisia, vierasvihamielisiä rasisteja. Myös perinteistä jakoa suvakkeihin ja isänmaallisiin esiintyy.

Toinen poliittista maahanmuuttokeskustelua ilmentävä ominaisuus on tulenarkuus. Pienikin kipinä voi sytyttää suuren roihun. Paloturvallisuuden takia aihe ympäröidään muurilla, jonka suojista voi sanoa jotakin, ilman järeän vastaiskun pelkoa. Turvamuuria rakennetaan korostamalla, ettei lähtökohtaisesti vastusta maahanmuuttoa, eikä mielipiteistään huolimatta ole rasisti.

Eräänlainen suojamuuri kootaan myös silloin, kun halutaan häivyttää siirtolaisuuteen liittyviä kipeitä ongelmia. Puhutaan rakenteista, juurisyistä, kotouttamisen kehittämisestä ja korostetaan, ettei yksittäistapauksia voi yleistää.

Kolmas maahanmuuttopuheen tunnusmerkki on syyllisten etsiminen. Kenen syy, jos tulija ei kotoudu, integroidu yhteiskuntaan ja opi maan tavoille. Tulokkaan vai uuden kotimaan?

Syitä etsitään tulijan uskonnosta, kulttuuritaustasta ja vaikeista lähtöoloista. Toinen lähestymistapa on syyttää riittämätöntä kotouttamista ja suomalaisten nuivaa asennetta siirtolaisia kohtaan. Peräänkuulutetaan ennakkoluulottomuutta ja kunnioitusta.

Neljäs maahanmuuttopuheen ominaispiirre liittyy käsitteelliseen väljyyteen. Työperäinen ja humanitaarinen maahanmuutto ovat käsitteinä yhdistyneet saumattomaksi kokonaisuudeksi. Termin alla sulassa sovussa ovat niin turvapaikanhakijat, paperittomat, kiintiöpakolaiset kuin työperäisesti maahantulevat.

Maahanmuuttomyönteiset toivottavat kaikki tervetulleiksi. Vastaavasti maahanmuuttokriittisten riveissä aiemmin viljelty haittamaahanmuuton käsite on vaimentunut ja miltei kaikenlainen siirtolaisuus nähdään kielteisenä.

Eräänlaisia maahanmuuttokiistan valtakunnansovittelijoita ilmaantuu ajoittain. Viime aikoina tässä roolissa ovat esiintyneet Suomen Poliisijärjestöjen Liiton puheenjohtaja ja Helsingin kaupunginkanslian erikoistutkija. Heillä on riittävästi auktoriteettia ja sopivan neutraali sävy, vaikka tiukasti sanovatkin. Viestiä kuunnellaan molemmissa leireissä.

Niin kauan kuin keskitytään hyökkäys- ja puolustusasemiin, on keskustelu kehämäistä ja kankeaa. Puhutaan paljon, mutta sanotaan vähän. Jossain vaiheessa maahanmuuton puolustajien ja vastustajien on riisuttava sanallista suojavarustustaan ja kohdattava toisensa ihmisinä – ei vihollisina. Ehkä sitten koittaa moniäänisemmän maahanmuuttopuheen aika.

Piia Metsähonkala

Tampere

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut