Vanhuksen syrjäytyminen on karuimmillaan tätä: Ruumis löytyy hajun perusteella

Hauraat ja haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset tarvitsevat kipeimmin yhteiskunnan tukea ja apua.

18.11. 17:00

Ei ole helppoa ikääntyä tässä nykyisessä, nopeasti digitalisoituneessa maailmassa. Monet sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kadonneet sähköiseen viidakkoon, josta niitä on vaikea nuoremmankaan löytää.

Jos jotenkin onnistuu ohittamaan sähköisen asioinnin ja pääsee keskustelemaan ongelmasta ihmisen kanssa, ohjataan ensin ottamaan yhteyttä yhteen paikkaan, josta ohjataan toiseen ja sitten kolmanteen. Vähemmästäkin turhautuu ja heittää koko asian sikseen, vaikka todellinen avun tarve olisikin. Polku syrjäytymiseen ja palveluiden ulkopuolelle jäämiseen on avattu.

Palveluita vaivaa sirpaleisuus. Enää vastassa ei ole tuttu lääkäri, hoitaja tai työntekijä, vaan joka kerralla tapaa uuden ihmisen, jolle pitää osata kuvata ongelmansa ja tarpeensa aina uudelleen ja uudelleen. Asiakkaan tiedot löytyvät hajanaisina kirjauksina, jos löytyvät.

Miten on mahdollista, että meillä niin moni ikääntynyt syrjäytyy? Miten voi olla, että jostakin henkilöstä kukaan ei tiedä mitään, kunnes hänet löydetään menehtyneenä hajun perusteella? Hauraat ja haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset tarvitsevat kipeimmin yhteiskunnan tukea ja apua. He ovat ryhmä, joka on vaikein tavoittaa ja löytää.

Miksi asioille ei tehdä mitään? Kaikki tietävät ja puhuvat, mutta kuka toimii? Usein saammekin lukea, kuinka vanhukset ovat heitteillä, kaatuneina, ilman ruokaa ja puhtautta – toimintakyvyttöminä huolehtimaan itse itsestään. Eikö ikääntyvällä ihmisellä ole ihmisarvoa yhteiskunnassamme? Meitä puistattaa puhe tuottavuudesta, menoeristä ja kustannustaakasta, kun kuulemme niitä keskusteluissa ikäihmisistä ja vanhustyöstä.

Eettisesti kestävä vanhustyö edellyttää resursseja: aikaa kohdata ihminen ihmisenä yksilöllisine tarpeineen ja toiveineen. Korostamme työntekijän asenteita vuorovaikutustilanteissa ikäihmisten kanssa. Ihminen ei menetä ihmisarvoaan tarvitessaan apua tai kun ei kykene huolehtimaan itse itsestään.

Järjestöjä tarvitaan tulevaisuudessa vahvistamaan vanhustyön palveluverkostoa. Järjestölähtöisen työn vahvuutena etsivässä vanhustyössä on muun muassa matala kynnys palveluihin.

Toimimme virallisen ja epävirallisen asiakastyön välimaastossa, joka rakentaa ja vahvistaa luottamuksellista suhdetta asiakastyössä. Se myös turvaa ikääntyneen ihmisen kohtaamisen haastavissa elämäntilanteissa silloin, kun hänestä on tehty huoli-ilmoitus eikä hän päästä viranomaista kotiinsa.

Järjestölähtöinen työ ratkoo yhteiskunnallisia ongelmia, kohtaa ihmisen inhimillisesti ja kiireettömästi elämän taitekohdissa sekä vaikeissa elämäntilanteissa. Ihmisarvoinen elämä sekä inhimillinen ja arvostava kohtaaminen kuuluvat kaikille.

Hyvinvoivan yhteiskunnan tunnistaa siitä, kuinka se huolehtii vanhuksistaan.

Katja Kärki,

Hankekoordinaattori

Johanna Kautonen-Abass

Hankeohjaaja

Minä elän! Etsivän vanhustyön -hanke, Jyränkölän Setlementti ry.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut