Eläköitynyt ortopedi: ”Jos lääkäri ei saa kutsua potilasta nimellä vastaanotto­huoneeseen eikä merkitä sairaus­kertomukseen sukupuolta, ollaan jo itkettävyyden ja naurettavuuden välimaastossa”

Terveydenhuollossa on todellistakin henkilökuntavajetta, mutta suurin ongelma on, että työnjako on pahasti vinoutunut ja tämä johtaa kapasiteetin väärinkäyttöön, kirjoittaa Markku Härkönen.

11.11. 19:00 | Päivitetty 12.11. 10:56

Olen pari vuotta sitten eläköitynyt ortopedi ja urani varrella olen nähnyt kehityksen, jonka Kaisa Riihinen erinomaisesti kirjoituksessaan kuvaa (AL 8.11.).

Lue lisää: Entinen hoitaja, nykyinen potilas: Onneni on, että olen riittävän sairas kuuluakseni erikoissairaanhoitoon ja lääkärille, joka on ”ominut” minut

Nykyisen sairaanhoitajapulan aikana henkilökunnan riittämättömyys johtuu erittäin oleelliselta osaltaan siitä, että pitkälle koulutetut ja ammattitaitoiset sairaanhoitajat joutuvat tekemään heille kuulumattomia töitä, jotka aiemmin oli osoitettu siivoojille ja osastosihteereille.

Oma lukunsa ovat lukuisat seurantaohjelmat ja johtamishankkeet, jotka sinänsä osoittavat pyrkimystä parempaan ja tehokkaampaan, mutta lähes aina johtavat ainoastaan rajallisen työajan väärinkäyttöön.

Sairaalaympäristöön on tuotu vuosikymmenien mittaan useita uusia johtamisjärjestelmiä, joista on onneksi päästy nopeasti eroon, mutta ne ovat jo toteutusvaiheessa syöneet massiivisesti aikaa ja kapasiteettia (tulosjohtaminen, laatujohtaminen, arvojohtaminen).

Sairaanhoitajien työaikaa vievät kohtuuttomasti myös mittavat kirjaamiset sekavien ja päällekkäisten ict-järjestelmien syövereissä. Tietysti tilastointia tarvitaan tiettyyn rajaan saakka, mutta se ei saa olla itsetarkoitus, vaan sen pitää palvella vain päivittäistä työskentelyä.

Suuri ongelma on myös ylimitoitettu tietosuoja, joka estää potilastietojen sujuvan siirtymisen eri tahojen tiedostoihin. Silloin, jos lääkäri ei saa kutsua potilasta nimellä vastaanottohuoneeseen, eikä saa merkitä sairauskertomukseen sukupuolta, niin ollaan jo itkettävyyden ja naurettavuuden välimaastossa! Nämä ovat vain esimerkkejä siitä suosta, johon terveydenhuoltojärjestelmän hallinto on vajonnut.

Edellä mainitsemani näkökohdat koskevat hoitotyötä, mutta olen nähnyt saman kehityksen omassa lääkärintyössäni 50 vuoden aikana. Lääkärienkin työajasta arviolta 50 prosenttia kuluu heille kuulumattomiin kirjaamisiin ja muihin sihteerin töihin ja tämä kaikki on pois potilaiden (ei asiakkaiden) hoitamisesta.

Myöskään lukuisista uusista ja käänteentekevistä johtamisjärjestelmistä eivät ole hyötyneet muut kuin konsultit, jotka niitä ovat tuputtaneet terveydenhuoltoon, johon niitä ei tarvittu eivätkä ne ole tuoneet siihen mitään lisäarvoa. Terveydenhuollossa on toki todellistakin henkilökuntavajetta, mutta suurin ongelma on sinä, että työnjako on pahasti vinoutunut ja tämä johtaa kapasiteetin väärinkäyttöön.

Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi hoitohenkilökunta ja lääkärit eivät ole puuttuneet nykyiseen tilanteeseen johtaneeseen kehitykseen ajoissa. Ilmeisesti kyse on tunnollisuudesta ja tietynlaisesta auktoriteettiuskosta. Taustalla on voinut vaikuttaa myös pelko omasta asemasta työyhteisössä.

Toivon päättäjiltä viisautta, jotta soten myötä edes osa ongelmista korjaantuisi. Pelkäänpä, että näin ei tule tapahtumaan!

Markku Härkönen

LKT, ortopedi, Kangasala

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut