Entinen hoitaja, nykyinen potilas: Onneni on, että olen riittävän sairas kuuluakseni erikoissairaanhoitoon ja lääkärille, joka on ”ominut” minut

Suomalainen terveydenhuolto on rikki, kirjoittaa Kaisa Riihinen.

7.11. 19:00

Hyvin toiminut terveydenhuolto alkoi säröillä 30 vuotta sitten, laman säästötalkoissa. Päättäjät huomasivat oivan säästökohteen; hoitajathan pystyvät hoitamisen lomassa siivoamaan, tekemään paperityöt, jakamaan ruokaa, kuntouttamaan ja pyykkäämään. Sitten huomattiin että oma koti on ihmisen paras paikka, varsinkin vanhuksena, voidaan siis sulkea vanhainkodit.

Lue lisää: Muistisairaiden määrä uhkaa moninkertaistua – näin pienennät omaa mahdollisuuttasi sairastua: tartu ensin isoimpaan riskiin

Unohtui vain, että monelle tulee aika jolloin koti ei vain enää olekaan paras paikka olla. Mutta eihän meillä edes voi olla potilaita, emmehän me halua sairaita vaan ennaltaehkäistä sairaudet, nyt palvelemme asiakkaita. Sijaistarpeet vähenevät kun aletaan noudattaa kehittävää työnkiertoa ja kiertäviä sijaisia niin tarvittaessa, kaikki tekevät kaikkea mutta kukaan ei enää saa olla osaamisalueensa rautainen ammattilainen.

Kun hoitotyön ammattilaiset opetettiin hoitamaan asiakkuuksia älylaitteiden välityksellä, päästiinkin pääasiaan, laatimaan tilastoja erilaisista suoritteista, raportteja, seurantahankkeita, kehitysprojekteja, kirjaamista ja uudistamista kyllä riittää. Entäpä uudelleenorganisointijärjestelmät, seurantaohjelmat ja johtamishankkeet, kyllä niissä määrä korvaa selkeästi laadun. Suoritteiden toteumista mitataan sekuntikellolla, ei potilaan hyvinvoinnilla.

Työntekijät hädin tuskin oppivat käyttämään uutta ict-järjestelmää pahimpien bugien korjaamisen jälkeen, kun joku tarjoaa vielä paremman ja uudemman, mahdollisimman yhteensopimattoman ohjelman. Data laitetaan suunnittelemaan hoitoprosesseja, vaikka koneella ei millään voi olla ymmärrystä ihmisen kokonaisvaltaisesta hoitamisesta. Hoitotyössä kaiken erilaisen digitalisaation pitäisi olla työteliäs tottelevainen renki, eikä armoton itsevaltias isäntä kuten nyt. Sekin päivä luultavasti koittaa jolloin tekoäly ilmoittaa järjestelmän toimivan niin loistavasti ettei työntekijöitä ja potilaita tarvita enää laisinkaan.

Seuraavaksi kuvioihin tuli suoranainen vainoharhaisuus, lääkäri ei voi kutsua asiakasta nimellä vastaanotolle, siinähän yksilön tietoturva selkeästi vaarantuu. Aina asiakkaan tietoja ei voida siirtää hoitavalta taholta toiselle edes hänen niin itse halutessaan, viisaammat kyllä ymmärtävät, että hoidosta viis kunhan yksityisyys ja tietosuoja toteutuu.

Pelätään niin kovasti, ettei olla tehokkaita, kehityskelpoisia, yhdenvertaisia ja tietosuojattuja, että terveydenhoitojärjestelmästä on luotu joustamaton monimutkainen kaavio, jonka tarkoituksena tuntuu olevan palvella itse itseään, eikä auttaa potilaita heidän sairastaessaan, parantuessaan tai kuollessaan.

Olen saanut tätä kehityskulkua seurailla melkoisilta aitiopaikoilta. Heti laman jälkeen suurin odotuksin valmistuneena hoitajana, nyt jo vuosia monisairaana vammaisena. Oma onneni nykyisin on, että olen riittävän sairas kuuluakseni suurimmaksi osaksi erikoissairaanhoitoon ja lääkärille joka on ”ominut” minut itselleen ja hoitaa minua järjestelmän sallimissa puitteissa parhaansa mukaan.

Hyviä hoitajia, lääkäreitä ja muita ammattilaisia kyllä on, jos he vain saisivat tehdä työtään ja kunhan me potilaat tavoitamme heidät takaisinsoittojen, chattien ja prosessien viidakossa aikamme taisteltuamme.

Terveydenhoitojärjestelmämme kallistuu hurjalla tahdilla jatkuvasti, mutta meidän potilaiden sama hoito vain vähenee ja huononee. Terveydenhuoltomme on rikki. Mitäpä jos vain palattaisiin hoitotyön perusteisiin, potilaiden hoitamiseen. Sote tulee, siitä toivon parasta, mutta valitettavasti pelkään pahinta!

Kaisa Riihinen

Kangasala

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut