Suomi-rata on ylivoimainen isoista ratahankkeista – ”Toivon päättäjiltä maalaisjärkeä”

Ei kannata päättää asioita, jotka eivät todennäköisesti koskaan toteudu tai joihin uppoaa järkyttävän paljon julkista verorahaa, kirjoittaa Jarmo Kuivanen.

5.10. 4:30

Suomessa suunnitellaan parhaillaan kolmea erittäin isoa ratahanketta, joiden yhteenlaskettu kustannusarvio lienee 10 – 20 miljardia euroa. Nämä hankkeet ovat Tunnin juna hanke Helsinki–Turku, Suomi-rata hanke Helsinki–Tampere–Seinäjoki sekä Itärata Kerava–Porvoo–Kouvola. Viimeksi mainittu edellyttää lisäksi Lentoradan rakentamista Helsinki-Vantaan lentokentältä Keravalle.

Suomi-radan osalta on tultu ulos ja julkaistu tietoa radan suunnitelmista ja vaikutuksista, osittain aika hurjiakin visioita nykyisessä maailmantilanteessa.

Lue lisää: Tässä ovat suunnitelmat tunnin junan reitiksi – yhtenä vaihtoehtona tunneli Pirkkalasta Lempäälään

Hieman hengästyneenä olen lukenut lehdistä tietoja näiden jätti-investointien uutisoinneista. Elämme hyvin vaikeita aikoja monessakin mielessä ja ainakin itselleni on hyvin haasteellista kuvitella rahoituksen löytymistä kaikkiin näihin ratahankkeisiin ainakaan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Nämä rakennustyöthän rahoitettaisiin valtaosin julkisella rahalla, jolle löytyy tällä hetkellä paljon muitakin ottajia ja kohteita sekä Suomessa että Euroopan unionissa.

Suomen valtionvelka hipoo jo 150 miljardia euroa ja joka vuosi otetaan tällä menolla lähes 10 miljardia euroa lisää. Pelkästään valtion velan korot nielevät jatkossa 2–4 miljardia euroa vuodessa ollen kohta suurin yksittäinen menoerä valtion budjetissa. Yksityiseltä sektorilta tai Euroopan unionin rahastoista lienee turhaa odottaa merkittävää mukaan tuloa näihin jättimäisiin infrahankkeisiin ainakaan seuraavien vuosien aikana, jotain pientä siemenrahaa korkeintaan.

Italian uuden hallituksen vaikutuksia EU:n talouteen voi vain arvailla ja Italian talous lienee kuitenkin painoarvoltaan noin kymmenkertainen Suomeen verrattuna.

Julkisten menojen rakenteellista vähentämistä Suomen valtion budjetissa on vaadittu pitkään ja olen tästä samaa mieltä, että jotain olisi tehtävä ja pian. Nykyhallitus ei ole tässä kovin hyvin onnistunut paitsi juuri Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan menoissa, joista juuri suurien väylähankkeiden aloituksia on siirretty ja rahoitusta muiltakin osin karsittu. Näistä rahoituslähteistä tulee valtaosa ratahankkeiden julkisesta rahasta, joten kovin lupaavalta ei tältäkään osin näytä.

En siis usko kaikkien näiden isojen ratahankkeiden yhtäaikaiseen etenemiseen ainakaan kovin nopeasti, koska maailmantilanne on todella sekaisin ja riittävää rahoitusta on hyvin vaikea saada näihin kohteisiin seuraavien vuosien aikana. Kovin nopeaan tilanteen paranemiseen en tässä usko ja maailmantalouden toipuminen normaaliksi saattaa kestää todella pitkään, ehkä jopa 10 vuotta.

Mitä siis pitäisi tehdä? Itse lähtisin ensin priorisoimaan näitä kolmea jättihanketta. Suomesta ja ulkomailta löytyy kyllä asiantuntijoita tekemään tämän puolueettoman vertailun muun muassa ratahankkeiden suoritteiden (henkilö- ja tavaraliikenne), rataverkon yleisten tavoitteiden, alueellisten vaikutusten, työllisyyden sekä niiden vaikuttavuuden koko Suomen näkökulmasta katsottuna suhteen.

Erääksi haasteeksi tässä vertailussa saattaa nousta näiden arvojen oikea painottaminen sekä aluepoliittiset intohimot poliittisen päätöksenteon osalta.

Omasta näkökulmasta arvioiden Suomi-rata on tässä vertailussa ylivoimainen lähes kaikilla mittareilla.

Toiseksi unohtaisin kaikki valtavan kalliit haihattelut uusista neitseellisistä ratalinjoista ja pitkistä tunneleista korkeine suunnittelustandardeineen (supernopeat junat). Näihin kuluu turhan paljon rahaa saavutettaviin hyötyihin nähden ja niiden toteutukseen suunnittelupöydältä valmiiksi radaksi kestää helposti lähes 30-50 vuotta ja koko tämän ajan investointi seisoo tuottamattomana keskellä metsää.

Itselläni on näistä suurista infran suunnitteluhankkeista paljon konkreettisia kokemuksia työurani varrelta.

Kolmanneksi lähtisin kehittämään näitä hankkeita niiden nykylinjauksiin ja -geometriaan tukeutuen. Turun tunnin junan hankkeessa tämä ei kaikilta osin onnistu, kahdessa muussa hankkeessa kylläkin. Tällöin investointeja tehtäisiin nykyisessä maastokäytävässä nykyrataan tukeutuen pala palalta ja parannukset saataisiin nopeasti käyttöön ja hyödyntämään nykyliikennettä. Tässä mallissa saatu investointirahoitus saataisiin edistämään nykytilannetta nopeasti eikä tarvitsisi odottaa 20-30 vuotta investoinnin valmistumista tai jopa sen toteutussuunnittelun aloittamista. Euro poikisi siis hyötyjä nopeasti.

Lisäksi rakentamisen haitalliset vaikutukset ympäristöön ja aluerakenteen pirstoutumiseen olisivat todennäköisesti jopa pienemmät kuin neitseelliseen maastoon rakennettaessa.

Toivon päättäjiltä avarakatseisuutta, pitkäjänteisyyttä ja rehtiä maalaisjärkeä, kun näistä asioista päätetään. Ei kannata päättää asioita, jotka eivät todennäköisesti koskaan toteudu tai joihin uppoaa järkyttävän paljon julkista verorahaa. Lisäksi päättäjien kannattaa kuulla herkällä korvalla nykyisten ratojen vaikutuspiirissä olevia yhdyskuntia ja heidän toiveitaan.

Jarmo Kuivanen

Tampere

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut