Lähihoitaja: Olen huolissani äitini ja lapseni hoidosta joka päivä

Suomessa on ammattihenkilöstö, joka on niin arvokas, että pakkolailla määrätään töihin. Sama ammattiryhmä ei elä peruspalkallaan, kirjoittaa Mia Kuisma.

15.9. 4:30

Puolustin hoitajien oikeutta lakkoon, ilman pakkolakia. Sitten minulta kysyttiin, ettenkö ole huolissani, jos oma lapsi tarvitseekin tehohoitoa lakon aikana. Tottakai olen.

Tosin olen huolissani äitini, lapseni ja ystävieni hoidosta joka päivä. Sukulaiseni jo hoitojonon pituuden vuoksi menehtyi. Samoin olen huolissani muiden lasten ja äitien ja isien hoidosta työssäni, joka päivä. Ihan ilman lakkoja.

Se, että meitä hoitajia syytetään on kaksinaamaista. Hoitoalan liitot ja hoitajat ovat vuosia huutaneet apua. Vuosikymmeniä ollaan tiedetty, että tilanne on katastrofi. Meitä on turha syyttää siitä, että kerromme mikä tilanne kentällä on. Hoitajia ei ole tarpeeksi. Me uuvumme, sairastumme ja emme jaksa. Me emme elä peruspalkallamme, me nipinnapin selviämme, lähinnä koska teemme ylitöitä.

Suomessa vuonna 2022 kouluttautunut ammattihenkilöstö, joka on niin arvokas, että pakkolailla määrätään töihin, ammattiryhmä jota ilman ihmishenkiä vaarantuu, ei elä peruspalkallaan.

Lue lisää: Hoitajien lakkouhkauksien vuoksi syntynyt kiistelty laki lähti eduskuntaan – mahdollistaisi jopa työtaistelussa irtisanoutuneen hoitajan määräämisen takaisin työhön

Nyt jo vuosia ja vuosikymmeniä me on venytty ja vanuttu. Saatu kiitokseksi sinisiä valoja ja ”arvostusta”. Joskus meille jopa taputettu parvekkeilla.

Tiedättekö, se ei nyt riitä.

Väki pakenee alalta, poistavat Valvirasta oikeuksiaan. Nuoret eivät kouluttaudu vanhojen tilalle. Eläkepommi on jo lauennut. Osastoja on kiinni, koska hoitajia ei ole. Hoitajamitoitusta ei voida asettaa voimaan, koska hoitajia ei ole. Lääkäriin et pääse, koska hoitajia ei ole.

Ja nyt ratkaisu on laki, jolla lomia siirretään, lakisääteisiä taukoja ei pidetä, sakkoja annetaan, jos on lakossa. Siinä ainoassa asiassa, jolla meidän liitot koittaa pelastaa Suomen sote-alan vielä suuremmalta syöksykierteeltä.

Ymmärrättehän: hoitajia ei ole ja näin niitä ei tule.

Se mitä tulee, lisää on ruumiita, sairauksia jotka pahenee hoitoon pääsyn viivästyessä, pahoinvointia läpi yhteiskunnan ja mielenterveyden kriisejä. Eriarvoisuutta ja syrjäytymistä.

Jos olet pelännyt lakon aiheuttavan vaaraa sinulle. Mieti kahdesti. Kuinka usein olet tarvinnut tehohoitoa? Entä useinko hammaslääkäriä, osastopaikkaa mummolle, terveydenhoitajaa lapselle, hiivakuuria itsellesi, miehen eturauhasen tsekkausta ajoissa, neuvolan tätiä varmistamaan että raskaus etenee turvallisesti. Niitä pieniä asioita, joita pidät itsestään selvyytenä.

Tehy, Super ja me hoitajat ollaan huolissaan niistäkin. Siksi lakko. Ei me haluta ruumiita, mutta työnantaja ja poliitikot ilmeisesti ei siitäkään niin välitä, koska alan kokonaishätää ei haluta ratkaista. Sen sijaan viedään lakko oikeuteen. Laillisesti ajallaan ilmoitettu. Kunpa sairaanhoitopiirit vaatisivat samalla ponnella palkankorotuksia hoitajille, kollegoilleen. Kunpa seisoisivat sen henkilöstöryhmän takana, joka mahdollistaa heidänkin työn ja olemassaolon. Jatkossakin.

Mummovainaa sanoi aina, onnettomuuden osuessa kohdalle: ”et se on halapaa, jos siit rahalla selvijjää”. Nyt selvittäisiin.

Mia Kuisma

lähihoitaja, Tampere

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut