Sote-uudistus toteutettiin hallinto edellä ja rahoitus jäi valuvikaiseksi. Osa alueista on jo lähtökohtaisesti elinkelvottomia. Tämä johtaa vääjäämättä lähivuosina hyvinvointialueiden yhdistämisiin. Kristillisdemokraatit ensimmäisenä puolueena julkaisi soten talouden korjaussarjan, jossa esitetään ratkaisuja valuvikoihin.
Sote-uudistuksen sisällön ja tavoitteiden käytännön toteuttaminen jää nyt hyvinvointialueiden vastuulle. Uudistukseen lähdetään kuitenkin taloudellisesti melkoiselta takamatkalta. Jo vuosi sitten Veronmaksajien keskusliitto arvioi, että soten lisärahantarve vuoteen 2028 mennessä olisi 6,4 miljardia, mikä tarkoittaa yli 5 prosenttiyksikön korotusta verotukseen. Lisää haasteita sekä soten että valtion talouteen on ilmaantunut matkan varrella, mutta mikään ei ole pysäyttänyt uudistusta, ongelmia on laastaroitu lisälainoilla.
Ensinnäkin rahoituksen määräytymisperusteissa on valuvikoja. Palvelutarpeen kasvun huomioiminen ainoastaan 80-prosenttisesti aiheuttaa haasteita väestön ikääntyessä ja todellisen palvelutarpeen kasvaessa. Lisäksi hoitamatta jäänyt palveluntarve, kun lääkäriin ei ole ensinkään päästy, pitäisi huomioida. Rahoitus perustuu pääosin kirjattuihin potilastietoihin, joten tarvevakiointi ei huomioi piiloon jääneitä tarpeita. Näin sote-palvelujen käyttötietoon perustuva rahoitusjärjestelmä voi ylläpitää tai jopa lisätä alueellisia terveyseroja.
Lisäksi väestökerroin ja sen painotus vääristää hyvinvointialueiden rahoitusta, koska se ei huomioi erilaisia väestöpohjia oikeudenmukaisesti. Alueet, joissa suurin osa väestöstä on työterveyden/vakuutusperusteisen hoidon pariss,a saisivat saman kuin alueet, joissa väestö julkisten palvelujen varassa ja väestö ikääntynyttä. Tämä kärjistää alueellista eriarvoisuutta, mikä on täysin vastoin uudistuksen tavoitteita.
Toiseksi, hyvinvointialueilta puuttuu riittävät taloudelliset kannustimet tuottaa hyvinvoinnin- ja terveyden edistämispalveluja. Ellei tähän panosteta, mitkään resurssit eivät riitä. On nurinkurista, että hyvinvointialue saa sitä enemmän rahoitusta, mitä sairaampi väestö on. Kannuste ennaltaehkäisyyn siis puuttuu. Kunnat voivat osaoptimoida säästämällä omista hyvinvointi- ja terveyseroja kaventavista hyte-palveluista, koska lasku ongelmien pahenemisesta siirtyy hyvinvointialueelle. Siis veronmaksajille.
On luotava riittävät taloudelliset kannustimet tuottaa hyte-palveluja. Tuloksellisesta ja vaikuttavasta hyvinvointi- ja terveyseroja kaventavasta hyte-toiminnasta on myönnettävä lisäbonukset kuntien ja alueiden lisäksi kolmannelle sektorille ja yrityksille.
Hyvinvointialueella on vahva kannustin käyttää kaikki se rahoitus, jonka se saa. Kannuste panostaa palveluihin on, mutta kannusteita säästää ei ole. Valtion taholta on vaikea seurata syntyvätkö ongelmat huonosti järjestetyistä palveluista ja tehottomuudesta vai tekijöistä, joihin alue ei voi omilla toimillaan vaikuttaa. Alun perin myönnetty rahoitus tarkistetaan jälkikäteen vastaamaan todellisuudessa syntyneitä kustannuksia, joten tämäkään ei ohjaa tiukkaan talouteen.
Soten korjaaminen on aloitettava välittömästi, ongelmia ei pidä siirtää tuleville hallituksille.
Riitta Kuismanen
puoluevaltuuston puheenjohtaja, aluevaltuutettu (kd), sote-alan opettaja, Pirkkala
