Miten kirkkojen yhteisö suhtautuu Venäjän sotaan Euroopassa?

Eurooppalaisille osallistujille Kirkkojen maailmanneuvoston kokous on tärkeä muistutus siitä, että Eurooppa nähdään kovin eri tavoin eri puolilla maailmaa, eikä Venäjä ei ole kaikkien mielestä yksiselitteisesti väärässä, kirjoittaa Hanna Ojanen.

3.9. 4:30

On erityisen merkittävää, että juuri alkanut Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) yleiskokous järjestetään Euroopassa, Saksan Karlsruhessa. Kun paikkaa vuosia sitten mietittiin, ei voitu tietää, miten lähelle kokousta tulee käynnissä oleva sota. Eikä kokouksen alkaessakaan vielä tiedetä, millä lailla Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa lopulta kokouksessa ja sen julkilausumissa näkyy. Ukrainalaisosallistujat toivotettiin heti alkuun tervetulleiksi raikuvin aplodein.

Rauha on ollut keskeinen Kirkkojen maailmanneuvoston teema alusta asti: järjestö perustettiin, kuten YK:kin, kohta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Siihen kuuluu 352 kirkkoa yli 120 maasta. Kahdeksan vuoden välein toistuvat yleiskokoukset ovat järjestön ylin päätöksentekoelin, ja ne osuvat harvakseltaan Eurooppaan. Nyt eurooppalaisilla on tilaisuus puhua Euroopasta ehkä enemmän kuin kokouksissa yleensä, ja näyttää Euroopan tilaa muille.

Tila ei ole erityisen hyvä. Sota näkyy Euroopan maissa ja kirkoissa eri tavoin: pakolaisuutena, lähestyvänä energiapulana, maailmalle leviävänä ruokakriisinä. Euroopalle nämä saattavat olla uusia asioita – Afrikalle ja Aasialle valitettavasti eivät.

Meille eurooppalaisille osallistujille kokous on tärkeä muistutus siitä, että Eurooppa nähdään kovin eri tavoin eri puolilla maailmaa, eikä Venäjä ei ole kaikkien mielestä yksiselitteisesti väärässä.

YK:ssa Venäjää koskevat äänestykset ovat osoittaneet, että Venäjällä on myös tukijoita, samoin kuin on paljon sellaisia maita, jotka suhtautuvat sen toimiin tavalla tai toisella puolueettomasti. Ukrainan sota ei kosketa kaikkialla, eikä ’länsi’ voi päättää, että kaikkien on keskityttävä sen ongelmien ratkaisuun, ikään kuin ongelmia ei olisi muuallakin. Venäjä on monelle Afrikan maalle myös tärkeä aseiden ja ruoan viejä.

Miten Kirkkojen maailmanneuvoston sitten pitäisi suhtautua siihen, että sen jäsenen, Venäjän ortodoksisen kirkon, johtaja kannattaa sotaa? Kuten Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma ja Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo yhteisessä vieraskynässään Helsingin Sanomissa heinäkuussa kirjoittivat, on väärin puolustaa hyökkäyssotaa uskonnollisin perustein. Venäjän ortodoksisen kirkon johtajan retoriikkaan sisältyy lisäksi myös valheellista ja vahingollista vastakkainasettelua.

KMN ei mielellään sulje jäseniään pois. Keskustelua jäsenyydestä on ollut aiemminkin, kun jokin kirkko on toiminut järjestön periaatteiden vastaisesti. Esimerkiksi Hollannin reformoidun kirkon tapa kannattaa apartheidia Etelä-Afrikassa olisi voinut johtaa erottamiseen, ellei kirkko olisi eronnut itse.

Saman ongelman äärellä ollaan myös YK:ssa. Venäjä rikkoo räikeästi järjestön periaatteita, mutta mitä erottamisesta seuraisi, jos se edes olisi mahdollista? Erottaminen vapauttaisi jäsenen peruskirjan velvollisuuksista ja koko sääntömääräisestä järjestelmästä. Tähän tuskin haluttaisiin mennä. Nekin, jotka toimivat sääntöjen vastaisesti, on parempi pitää järjestelmässä kuin vapauttaa siitä.

Yleiskokouksessa syntyy varmasti keskustelua Ukrainaa koskevasta päätöslauselmasta. Kirkkojen maailmanneuvoston päätehtäviä on kuitenkin juuri käydä keskustelua niistä asioista, jotka erottavat kirkkoja toisistaan. Yksi kokouksen tärkeä anti voikin olla tilaisuus yhteiseen keskusteluun. Vuorovaikutuksen puute ja väärän tiedon levittäminen vain vahvistavat vastakkainasettelua.

Hanna Ojanen

tutkimusjohtaja, Tampereen yliopisto ja KMN:n kansainvälisten asiain komission CCIA:n jäsen

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut