Pääministerille eivät sovi heitot boomereista tai muu vastuuton sähellys – Nuoren olisi viisasta kuunnella kokeneita

Oikeudet ja vastuu käyvät käsi kädessä. Valtion ylin johto ei ole siitä poikkeus.

27.8. 4:30

Suomen viimeiset poliittisen kentän tapahtumat herättävät minussa ulkosuomalaisena myötähäpeää, mutta enemmän huolta kansakunnan tilasta. Pääministeri on jälleen hankkiutunut mediamyrskyn silmään, ja kansa jakautunut mielipiteiltään kriitikoihin ja fanittajiin. Jälkimmäisten mukaan kyse jälleen on myrskystä vesilasissa.

Osa on huolissaan Suomen turvallisuudesta, osa siitä, kuinka tällainen video on vuodettu likaamaan pääministerin mainetta. On alettu keskustella siitä, millaisia ominaisuuksia ylipäätään voidaan edellyttää korkeimman poliittisen tason edustajalta.

Voidaanko edellyttää, että pääministerin tuolille nostetun henkilön harkintakyky on vähintään keskivertokansalaisen tasoa? Voidaanko edellyttää, että virheistä opitaan? Voidaanko edellyttää, että tapahtuneita töppäyksiä aidosti pahoitellaan, eikä pelkästään sitä, että taas kävi käry? Voidaanko edellyttää, että viranhaltija virkaa harjoittaessaan kasvaa virkansa kokoiseksi tai ainakin pyrkii siihen?

Avustajien armada ei voi korvata hyvää harkintakykyä sen enempää kuin viestinnän valmentajat asiayhteyksien syvempää ymmärtämistä. Nuoren ja kokemattoman on usein viisasta kuunnella niitä, joille kokemusta on kertynyt enemmän.

Viiteryhmän valinta kertoo, millaiset ovat henkilön samastumiskohteet ja preferenssit, asenteet ja ideaalit. Pintaliitäjien parissa viihtyvä on itsekin pintaliitäjä tai ainakin tahtoisi olla. Liian aikaisin tai väärin perustein vastuuta saanut hämmentyy, menettää käsityksen yksityisen ja julkisen tilanteen eroista sekä asemaan liittyvistä välttämättömistä edellytyksistä.

Jos halutaan uudistaa instituutioita, on uudistamisen lähdettävä tarpeista, joita instituutio palvelee. Pääministeri instituutiona palvelee kansaa, ei päinvastoin. Kansan palvelemiseen eivät sovi sen enempää ironiset heitot boomereista kuin reaktiivinen esiintyminen, kun taas on jääty kiinni tunaroinnista.

Oikeudet ja vastuu käyvät käsi kädessä. Valtion ylin johto ei ole siitä poikkeus. Kiroilevat opetusministerit tai ylimielisiä kompia heittelevät pääministerit eivät toimi erityisen hyvänä samastumiskohteena kasvavalle sukupolvelle, vaikka epäkypsyys mielellään nähdäänkin ajan tasalla olemisena.

Kriittisinä aikoina ovat valtionjohdon ylimmät prioriteetit suurempien asiayhteyksien hahmottaminen ja yhteishengen luominen.

Freja Ulvestad Kärki

Kliinisen ja organisaatiopsykologian erikoisasiantuntija, hallintotieteiden maisteri

Norja

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut