Kun pitkään saattohoitotyötä tehnyt hoitaja lähtee, menetetään vaativan hoitokulttuurin osaamista

Saattohoito on aina vaativan erityistason osaamista, kirjoittavat Kuolevan hyvä hoito -kirjan kirjoittaja Elina Grönlund ja Aili Huhtinen.

19.7. 4:30

Skandinavian ensimmäinen kuolevien hoitoon erikoistunut Pirkanmaan Hoitokoti aloitti toimintansa helmikuun alussa 1988, jolloin ensimmäiset potilaat tulivat kotiin.

Hoitokodin ensimmäisen johtajan Raija Lehtimäen mukaan kuolevan hoito koskee potilaan ja hänen perheensä hoitamisen lisäksi myös henkilökuntaa ja koko hoitoyhteisöä. Erilainen hoitokulttuuri on suostumista uuteen ja oman persoonan peliin laittamista. Saattohoidossa kuvastuu konkreettisesti myös yhteisön ja yhteiskunnan arvomaailma, kehitystaso ja kypsyys.

Kuolevan ihmisen kaikista tarpeista huolehtiminen on sitä elämää, jossa myös hoitaja asuu, painotti osastonhoitaja Leena Alanko saattohoidon kokonaisuutta.

Ensimmäisen vastaavan lääkärin Timo Leinon mukaan kuolevan hoito on sairauden oireiden poistamisen lisäksi myös potilaan ja hänen läheistensä kuuntelemista ja tukemista. Kun fyysinen hyvinvointi on optimaalista, on menneiden ilojen ja surujen muisteleminen jäljellä olevan elämänajan puitteissa mahdollista.

Hoitokodin sosiaalityöntekijä, myöhempi Hoitokodin johtaja Mirja Jussila loi perustan kuolevan potilaan ja hänen omaistensa asumiseen, työhön, raha-asioihin ja ihmissuhteista luopumiseen kuuluville tehtäville. Luopuminen elämästä on helpompaa, kun tietää omaisen selviytyvän siitä henkisesti ja taloudellisesti. Vapaaehtoistyöntekijöiden työn kehittäminen sopi sosiaalityöntekijän toimenkuvaan.

Hengellisistä tarpeista huolehtiminen kuuluu saattohoitoon ja pappi on hoitotiimin jäsen. Alkuvaiheessa Hoitokoti teki Tampereen evankelisluterilaisten seurakuntien kanssa sopimuksen, jonka mukaan sairaalasielunhoitajat olivat myös Hoitokodin käytettävissä, selvitti sairaalateologi Vesa Fabrin.

Fysioterapialla saattohoidossa voidaan tukea potilaan selviytymistä päivittäisissä toimissa ja parantaa elämälaatua kuolemaa edeltävänä aikana, jossa toivon säilyminen on tärkeää, kirjoittaa fysioterapeutti Kristiina Lilja.

Kun lapsi syntyy tähän maailmaan, on hänen elämänsä ehto vastaanottavan ihmisen rakastavat silmät, lämpimät kädet ja lämmin syli. Kun ihmisen kuolemanhetki on käsillä, ovat nämä kolme tärkeää asiaa mukana kuolevan ihmisen ja kuolevaa hoitavan ihmisen kohtaamisessa. Ihminen tallentaa ja todentaa olemistaan toisen kanssa jokaisessa kohtaamisessa tiedon, taidon ja tunteiden avulla.

Tässä kaikessa työyhteisö kannattelee hoitajaa ryhmä- ja henkilökohtaisessa työnohjauksessa. Yksin ei kukaan jaksa.

Kuolevan kohtaamisen hoitotyötä tekevä hoitaja on arvokkaassa paikassa saattamassa toista kuolemaan ja oppimassa samalla itsestään elämää.

Pitkään saattohoitotyötä tehneen hoitajan lähtiessä hoitokodista menetetään erilaisen, vaativan hoitokulttuurin osaamisen taidokkuus, kaikki ne hänen resurssinsa, jotka ovat merkittäviä kuolevan hoidossa.

Elina Grönlund

terveydenhuollon maisteri, opettaja, tietokirjailija

Aili Huhtinen

kasvatustieteen tohtori, opettaja, psykoterapeutti

Kirjoittajat ovat julkaisseet ensimmäisen suomalaisen saattohoidon oppikirjan Kuolevan hyvä hoito 2011 (Edita) ja järjestäneet usean vuoden ajan Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa Kuolevan hoidon asiantuntijaohjelman seminaareja.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut