Tampereen kaupungin tavoitteista löytyy erilaisia keinoja lisätä luonnon monimuotoisuutta, mutta yksi yksinkertainen keino tuntuu kesän tullen unohtuneen. Ruohonleikkurit hurisevat, ja jopa ojanpientareilta kasvusto ajetaan matalaksi.
Alueet, joita lupiinin kaltaiset vieraslajit eivät ole vallanneet, voisi hyvin jättää siistimisen ulkopuolelle ja näin luoda elinympäristöjä pölyttäjille.
Myös puistojen nurmialueiden hoitoa voisi muuttaa niin, että kasvuston annettaisiin villiintyä tietyiltä kaistaleilta tai puiden ympäriltä, näin puistoihin jäisi tilaa myös virkistyskäyttöön.
Lyhyeksi leikattuna nurmikentät eivät myöskään kestä hellejaksoja, vaan kuivuvat helpommin. Tälläkin hetkellä kaupungissa osa nurmikoista on palanut kuiviksi keltaisiksi länteiksi ja silti näiltä alueilta käydään lyhentämässä jäljellä oleva vihreä hoitoluokituksen mukaisesti ja toiminnalla aiheutetaan yhä suurempien alueiden kuivuminen.
Sen lisäksi, että tarvitsemme muutosta puistojen hoitotoimenpiteisiin, tarvitsemme muutosta asenteisiin. Runsaampi kasvillisuus ei automaattisesti tarkoita puiston huonoa hoitoa tai epäsiisteyttä, parhaimmillaan se tarkoittaa sitä, että saamme jatkossa nauttia monimuotoisemmasta kaupunkiluonnosta.
Laura Vänskä
kestävän kehityksen opiskelija, Tampere
