Presidentin valtaoikeudet ovat kohdallaan ja toimivat – Nato-päätöksentekoprosessi erinomainen esimerkki

Presidentti edustaa Suomea Naton huippukokouksissa, koska kyse on puhtaasti ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, kirjoittaa Kimmo Sasi.

8.7. 4:30

Päätös Suomen halukkuudesta Naton jäseneksi oli sekä poliittisesti että myös valtiosäännön kannalta mallisuoritus. Päätös tehtiin yhteisymmärryksessä valtioelinten kesken harkiten ja määrätietoisessa johdatuksessa. Kaukana olivat kiistat valtionpäämiehen valtaoikeuksista.

Lue lisää: Suomen ja Ruotsin liittymispöytäkirjat Natoon allekirjoitettiin – Suomi alleviivasi keskusteluissa Ahvenanmaan erityisasemaa

Kekkosen aikana presidentti vahvisti valtaoikeuksiaan tavalla, joka ei enää sopinut demokraattiseen yhteiskuntaan. Vaalituloksella ei ollut merkitystä. Kekkosen tukipuolueet muodostivat hallituksen. Presidentti valittiin kerran poikkeuslailla.

Kansanvallan alennustilan vuoksi demokraattiset voimat eri puolueissa halusivat presidentin valtaoikeuksien rajaamista. Toimikaudet rajattiin kahteen. Siirryttiin suoraan kansanvaaliin. Sisäpoliittinen valta keskitettiin eduskuntavaaleilla valitulle eduskunnalle ja sen luottamusta nauttivalle hallitukselle. Sisäpolitiikassa presidentin rooli on moraalin valvoja. Mutta ulkopolitiikkaa presidentti johtaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1995. Oli otettava kantaa, onko päätöksenteko unionissa ulko- vai sisäpolitiikkaa. Liittymisen yhteydessä Suomi hyväksyi 14 000 sivua EU-lainsäädäntöä. Se koski suurta osaa lainsäädännöstämme. Oli selvää, että kyse oli sisäpolitiikasta. Tämä tulkinta oli myös sopusoinnussa parlamentarismin vahvistamisen ajatuksen kanssa.

Kiistaa kuitenkin syntyi siitä, onko EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sisä- vai ulkopolitiikkaa. Perustuslakiuudistuksen 2000 yhteydessä perustuslakivaliokunta katsoi, että EU-asioiden valmistelu ja päätöksenteko on yksi kokonaisuus. Valiokunta totesi selvästi, että valtioneuvosto ”määrää Suomen edustajien toiminnasta ja osallistumisesta EU:n lopulliseen päätöksentekoon”. Siitä ei ole erotettu yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Vielä valiokunta totesi, että ”pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvoston kokouksissa”.

Presidentti Halonen toimi perustuslain vastaisesti osallistuessaan aina automaattisesti Eurooppa-neuvoston kokouksiin. Tilanne kärjistyi 2005, jolloin presidentti katsoi, että päätökset EU:n kriisinhallintaoperaatioista tekee hän, koska hän on puolustusvoimien ylipäällikkö. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi tämän tulkinnan. Päätösvalta kuului valtioneuvostolle, koska kyse oli EU-asiasta.

Vanhasen II hallitus lopulta ilmoitti, että pääministeri johtaa Suomen delegaatiota huippukokouksissa. Hallitus antoi eduskunnalle myös esityksen, jolla perustuslakiin lisättiin uusi 66 pykälä. Sen mukaan pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa.

Huolta oli myös aiheuttanut, toimiiko suomalainen ulkopolitiikan päätöksentekomalli, jos presidentti ja hallitus ovat eri mieltä. Tämä ratkaistiin siten, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa, mutta tarvitsee päätöksiin valtioneuvoston tuen. Jos erimielisyyttä ei saada soviteltua, eduskunta ylimpänä valtioelimenä toimii ratkaisijana.

Tämä malli on toiminut hyvin. Presidentti toimii yhteyshenkilönä suurvaltajohtajiin, Washingtoniin, Moskovaan ja Beijingiin. Näihin maihin sekä virkanimikkeellä että toimikauden pituudella on merkitystä. Hän edustaa Suomea kansainvälisissä organisaatioissa, joissa keskustellaan globaaleista ratkaisuista.

Lue lisää: Presidentti Niinistö johtaa Naton huippu­kokoukseen Madridiin lähtevää valtuus­kuntaa – tällainen on ohjelma

Presidentti edustaa Suomea Naton huippukokouksissa, koska kyse on puhtaasti ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Mielenkiintoinen on valokuva Nato-kokouksesta, jossa on neljä pohjoismaista pääministeriä ja yksi presidentti. Nato-jäsenyys kiistatta vahvistaa presidentin valtaa, mutta tavalla, joka jo ennakoitiin perustuslakia uudistettaessa.

Nato-päätöksentekoprosessi oli erinomainen esimerkki hyvästä ja demokraattisesta päätöksenteosta. Presidentti johti tiiviissä yhteisymmärryksessä valtioneuvoston kanssa. Hän kuitenkin piti myös suoran yhteyden eduskuntaan ja sen päätöksentekoon auttaen yhteisymmärryksen saavuttamisessa.

Ulkopolitiikassa selkeä, konsensuspohjainen ja epävarmuuden poistava päätöksenteko takaa kansallisen turvallisuuden. Valtaoikeusjärjestelmä on nyt osoittanut toimivuutensa.

Kimmo Sasi

perustuslakivaliokunnan entinen puheenjohtaja (kok.), Tampere

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut