Kukkivien kasvien tuhoaminen heikentää hyönteispopulaatioita, mikä lienee yksi osatekijä maailmanlaajuiseen hyönteiskatoon

Tienvarsien niiton perusteluissa unohdetaan yleensä, että penkereet ovat usein turvapaikkana uhanalaisten perinnebiotooppien lajistolle, kirjoittaa Matti Kääntönen.

7.7. 4:30

Liki jo vuosikymmenien ajan on ensisijaisesti lehtien mielipideosastoilla kritisoitu kasvillisuuden jo varhain tapahtuvaa niittoa sekä teiden varsilta että niin sanotuilta joutomailta ja kaupungin puistoistakin.

Kuluvana vuonna 2022 kevään ja alkukesän kukkivien kasvien runsaus on säätiloista johtuen ollut poikkeuksellista, etenkin vielä ennen juhannusta. Mutta jo ennen juhannusta saatikka sen jälkeen on kasvillisuuden väriloiston lopettaminen pääosin koneellisella raivauksella muuttanut tienvarret, penkereet ja muut etenkin kaupunkialueen mikrohabitaatit (eliön välitön lähiympäristö) kuivuneeksi ruskettuneeksi sängeksi.

Lue lisää: Nappaa talteen kotipuutarhurin muistilista: puutarha-asiantuntija Heidi Ovaska kertoo, mitkä kevättoimista tulisi muistaa pikimmiten ja mitkä työt kannattaa jättää myöhemmäksi

Esitetyllä kritiikillä, osin valistuksella ja tieteellisillä perusteluilla ei juuri ole ollut merkitystä. Miksi ekologisilla perusteluilla ei ole ollut vaikutusta?

Kaupunkialueiden mikrohabitaattien niittoa voidaan ensinnäkin selittää perin irrationaalisilla syillä. Hankitut koneelliset ruohonleikkurit jäisivät käyttämättä, ellei perinteistä käytäntöä jatkettaisi. Julkisen vallan ohella vaikkapa monet asunto-osakeyhtiöt haluavat työllistää nuoria kesätöissä niittämään, mikä katsotaan taloudellisessakin mielessä positiiviseksi. Tienvarsien niiton perusteluissa unohdetaan yleensä, että penkereet ovat usein turvapaikkana uhanalaisten perinnebiotooppien lajistolle. Varhainen niitto estää lajien kasvun siemeniä tuottavaksi.

Mikrohabitaattien tuho tai heikentyminen on seurausta modernin teknosysteemin synnyttäneistä normaaleiksi ja luontaisiksi käsitetyistä menettelytavoista, joiden haittavaikutuksista vasta äskettäin on alettu puhua, ja niitä tiedostaa. Esimerkiksi jo manalle mennyt tutkija Ilkka Hanski on omiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin vedoten painottanut tätä talous- ja teknisiin toimintoihin sisältyvää tuhovaikutusta, joka koskettaa niin laajoja kuin suppeitakin elinympäristöjä.

Kaupunkiluonnon mikrohabitaattien tuhon hidastamiseksi hän muun muassa ehdottaa: ”Hienoisella arvojen muuttamisella voitaisiin helposti ja nopeasti lisätä kaupunkiluonnon monimuotoisuutta säilyttämällä ja lisäämällä mikrohabitaattien määrää ja vaihtelua. Kylvä nurmikon tilalle kukkaniitty, jätä kasvillisuus kasvamaan villinä sinne missä se on mahdollista... jätä osa puutarhasta luonnontilaiseksi – ja nauti luonnon äänestä ja kauneudesta”.

Kuullessani kesällä liki pysyvästi ruohonleikkurin ja trimmerin ääniä tulee mieleeni filosofi Bertrand Russellin vuosikymmeniä sitten kirjoittama toteamus: ”Maailmassa tehdään aivan liian paljon työtä, ja käsitys, jonka mukaan työ on hyve, tuottaa uskomattomia vahinkoja”.

Russellin tekstiin lisäisin: kukkivien kasvien tuhoaminen heikentää lisäksi hyönteispopulaatioita, mikä lienee yksi osatekijä maailmanlaajuiseen hyönteiskatoon.

Matti Kääntönen

puheenjohtaja, Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ry.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut