Vanhempien syyttämisellä ei saa ongelmia ratkaistua

Huostaanotettujen lasten vanhemmilta on usein mennyt jo kaikki ja sitten viedään vielä lapsetkin, kirjoittaa sosiaalityöntekijä Kirsi Ketola.

6.7. 5:00

Teen töitä sijaishuollossa ja harvoin törmään siihen, että lapset olisi otettu huostaan vanhempien itsekkyyden aiheuttamista syistä johtuen. Pääasiallisina syinä huostaanotoille ovat päihde- ja mielenterveysongelmat. Nämä ongelmat ovat sellaisia, että harva meistä niihin ajautuu itsekkäiden syiden vuoksi tai vapaaehtoisesti.

Lue lisää: Lastensuojelun tarve johtuu vanhempien itsekkyydestä

Ihmisten elämissä tapahtuu oikeasti ikäviä ja jopa hirveitä asioita. Joskus niillä on julmasti tapana kasaantua ja riittävän paljon jos on kuormaa, sen alta on vaikea enää löytää rationaalista, eteenpäin suuntaavaa ihmistä, joka saisi elämänsä palaset kohdilleen.

Huostaanotettujen lasten vanhemmilta on usein mennyt jo kaikki ja sitten viedään vielä lapsetkin.

Harvoin törmään työssäni myöskään vanhempiin, jotka olisivat tunnekylmiä lapsiaan kohtaan. Rakkautta ja välittämistä on paljon. Pelkkä rakkauskaan ei kuitenkaan aina riitä, jos perheen arjessa on muita haasteita (esimerkiksi vakavat päihde- ja mielenterveysongelmat tai haastavaa persoonallisuuden häiriötä).

Ihmiset, jotka rehellisesti tiedostavat omat ongelmansa ja ottavat vastaan apua, pääsevät elämässä eteenpäin ja huostaanotto on mahdollista purkaa. On kuitenkin niin, ettei kaikilla ole riittäviä resursseja elämänsä kuntoon saattamiseen. Yhteiskunnan tukiverkostokin on usein riittämätön, jotta huostaanotettujen lasten vanhempia voitaisiin riittävästi tukea. Huostaanotto on aina uusi kriisi ja on julmaa, jos ihminen jää tässä kohtaa yksin.

Itsekin eronneena ihmisenä ja usean lapsen äitinä olisin tietenkin toivonut, että Jaana Uolamon esiin nostama vanhempien parisuhde olisi ollut se kasvualusta, mistä lapseni olisivat voineet ponnistaa maailmaan ja johon palata. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kuten aiemminkin mainitsin, ihmisten elämissä tapahtuu oikeasti asioita, joita kukaan ei meistä sinne etukäteen kirjoittaisi.

Uolamo viittaa siihen, että me ihmiset nykyään eroamme liian helposti. Voi olla niin, mutta erityisen onnellista on mielestäni se, että ihmiset uskaltavat erota, jos syyt ovat sellaisia, että kaikki tiet on kuljettu loppuun. Liitot, joissa pysytään tavan, ulkopuolisen paineen, pelon tai häpeän vuoksi tai sitten tämän yleisen syyn, lasten vuoksi, ovat ikävä kyllä usein liittoja, joissa henkisesti tapetaan toinen toista mitä erilaisimmilla tavoilla. Vääjäämättä tämä jättää jälkensä myös lapsiin.

Uolamo on oikeassa siinä, että yhteiskuntamme ei lämpimän yhteisöllisesti kasvata lapsiaan. Vanhemmat jäävät kovin yksin. Ja ikävä kyllä lastensuojelukin on saanut maineen korkeammalta taholta tulevana vallankäyttäjänä, joka puuttuu, vie ja tuomitsee.

Välittäminen ja rakastaminen ovat avaintekijöitä perheen arjessa, avun vastaanottaminen silloin kun sitä tarvitaan. Perheen ympärillä olisi tärkeää olla luontaisia verkostoja tai sitten yhteiskunnan olisi pystyttävä huolehtimaan siitä, että apua on saatavilla. Ja myös yhteiskunnan edustajien on syytä kohdata vanhempia arvostaen ja kannustaen. Vanhempien syyttämisellä me emme saa ongelmia ratkaistuiksi.

Kirsi Ketola

sosiaalityöntekijä, YTM, Tampere

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut