Mitä on hyvä tulevaisuusosaaminen kysyi Jukka Gustafsson ja kirjoitti asiasta (AL 20.6.). Lähtökohtana on oltava realistinen käsitys tulevaisuudesta. Gustafssonin arvaus on yleisen toiveajattelun mukainen, talous kasvaa ja kaikki digitalisoidaan verkkoon.
Energian saanti vähenee, valtavaa hupenevakaan öljyenergiaa ei ole mahdollista korvata uusiutuvilla, on keksitty syitä jatkaa kaasun ja kivihiilen käyttöä, vaikka fossiilisista piti nopeasti päästä eroon, mutta kun samalla päästään eroon talouskasvusta – reaalipoliitikko ei halua lopettaa kannattajiensa kulutusjuhlaa, vaikka se heille kostautuu.
Elintaso ja teknistyminen alenee. Pulaa on tulossa vielä meidän vuosinamme lähes kaikista luonnonvaroista, vedestäkin.
Tulevaisuusosaamista tarvitaan elämän perustarpeiden saamiseen jopa ilman tulitikkuja. Koulutukseen on lisättävä vanhanaikaisina hävettyjä taitoja elektroniikkapelien kehittämisen sijaan, koska pelit eivät paranna eloonjäämisen mahdollisuuksia, ruokaa, vaatteita, asuntoa.
Maataloudelle tulee pula polttoaineesta. Vedystä ei tule apua, sitä nyt kehutaan tuotettavan ylimääräsähköllä, kun nyt ei riitä edes tarpeeseen. Siksi vetyä tuotetaan nyt maakaasusta. Vetyputkisto on huijausta.
Hevosvetoinen kalusto on päästetty häviämään. Hevostekniikalle nauretaan kunnes nälkä opettaa – liian myöhään. Ekokatastrofia ei pidä päästää yllättämään. Kun on kylmä asunto ja nälkä, ehjätkin farkut kelpaavat eikä koulusysteemimme kansainvälinen vertailu kiinnosta.
Yhdysvalloistakin on saatavilla tietoa todellisessa tulevaisuudessa elossa pysymiseen tarvittavasta. On käännettävä ja luotava oma knowhow. Arvioidaan ja ennustetaan maailman väkiluvun alenevan 1 – 2 miljardiin. Siihen miljardikerhoon kuulumisesta tulee kova kilpailu.
Taito Mikkonen
Kangasala
