Lähdetkö lapsen kanssa pyöräilemään vai annatko kännykän käteen, jotta hän olisi hiljaa?

Nuorena opittu liikunnallinen elämäntapa on koko elämän kestävä voimavara, kirjoittaa liikuntaneuvoja Marja-Liis Peebo.

23.6. 5:00

Pihapelikulttuuri ja kouluun pyöräily ovat olleet meidän kaltaisten – nyt ruuhkavuosia – elävien oma normaali. Nyt lapset viihtyvät liian paljon ruudun äärellä, eikä liikkumista tukevia elämäntapoja tahdo saada lapsiin enää juurrutettua.

Jo kolmevuotias seuraa vanhempien esimerkkiä ja on täysin aikuisten päätösten vallassa. Siksi onkin mietittävä, opetanko lapselle terveyden ylläpitoa ja liikkumisen iloa pyöräilemällä hänen kanssaan, vai ojennan oman kännykkäni kouraan, jotta lapsi olisi hiljaa?

Tämä tapa johtaa varmasti terveydenhuollon lisääntyneisiin käyttöihin, varhaiseen ylipainoon, ja sosiaalisiin ongelmiin. Lasten liikkuminen yleensä on kasvanut sitä mukaa kun ikää tulee, reviiri laajenee ja kavereille kuljetaan jalan. Vai kuljetaanko? Kuskaatko lapsesi 2,5 kilometrin koulumatkaa ja edesautat hänen mahdollisuutta aineenvaihdunnallisiin sairauksiin jo ennen kuin murrosikä iskee päälle?

Nykyaikana asia onkin kääntynyt päälaelleen, ikää kun tulee, sovellukset lisääntyy ja peli-addiktio on uusi normaali.

Koulun kahden tunnin pakollinen määrä viikossa ei riitä. Nuorena opittu liikunnallinen elämäntapa on koko elämän kestävä voimavara.

Marja-Liis Peebo

liikuntaneuvoja, Tampere

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut